Budjettiehdotus suosii suurituloisia
Valtiovarainministeriön budjettiehdotus jatkaa viime vuosien linjaa, jossa suurituloisten tuloverotusta on kevennetty huomattavasti. Asiantilan näkemiseksi ja ymmärtämiseksi voidaan verrata vaikkapa valtion tämän vuoden tuloveroasteikkoa vuoden 2002 veroasteikkoon. Valtion vuoden 2013 ylimmässä tuloveroasteikossa 100 000 euron ylittävästä tulon osasta vero on 31,75 prosenttia. Vastaavasti vuoden 2002 ylimmässä tuloveroasteikossa jo 57 700 euron ylittävästä tulonosasta vero oli 36 prosenttia.
Aikaisemmissa tuloverolaeissa ylin tuloveroaste Suomessa sai olla maksimissaan 80 prosenttia.
Kun nykyisen progressiivisen veroasteikon suurin 31,75 prosentin veroaste koskee 100 000 euron ylittävää tulonosaa ilman ylärajaa, ei voi välttyä ajatukselta, että valtiovarainministeriö on jatkamassa ns. vapaamatkustajaluokan luomista Suomeen? Näin varsinkin, kun suurituloisten joukko Suomessa on kasvanut huomattavan suureksi.
Tässä yhteydessä ei myöskään sovi unohtaa hallituksen keväisen kehysriihen osinkoverokohellusta, jonka seurauksena eräitä suuriakin osinkotuloja olisi verotettu hyvin lievästi.
Kansalaisten keskuudessa vapaamatkustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ei osallistu käyttämiensä yhteisten palvelujen maksamiseen lainkaan tai tulojensa mukaisessa suhteessa.
Suurituloisten huomattavan suuret osinko- ja tuloverokevennykset ovat huolestuttava kehityssuunta. Tilanteen epäoikeudenmukaisuutta pahentavat vielä yritysjohtajien viimevuosien ylisuuret palkkojen ja palkkioiden korotukset. Hiukan karrikoiden voidaan jopa väittää, että jossakin yrityksissä johtajille maksetut palkat ja muut etuudet ovat suuremmat kuin yrityksen kaikille varsinaisille työntekijöille maksetut palkat yhteensä.
Se siitä työnantajapuolen suurituloisten johtajien peräänkuuluttamasta Suomen kilpailukyvystä. Suurituloisten kyky nähdä palkkakustannukset oikeassa suhteessa on hämärtynyt korostetusti siinä, että he vertaavat omia palkkojaan toistensa palkkoihin. Oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden kannalta johtajien ja muiden suurituloisten palkkoja tulisi verrata eri alojen yleiseen palkkatasoon ja siellä vielä erityisesti työntekijäpuolen palkkatasoon.
Valtiovaranministeriön budjettiehdotuksessa on esitetty korotettavaksi liikennepolttoaineiden, alkoholin, tupakan, makeisten ja virvoitusjuomien valmisteveroja. Myös sähköveroa on esitetty korotettavaksi. Eli ehdotuksessa on perinteisesti takerruttu samoihin tuotteisiin kuin aina aikaisemminkin.
Näillä veronkorotuksilla valtion budjettivajetta ei kuitenkaan korjata. Budjetin tasapainottamiseksi tarvitaan lisäksi muita veronkorotuksia ja myös menojen leikkauksia. Tässä tilanteessa olisin odottanut valtiovarainministeri Jutta Urpilaiselta poliittista rohkeutta esittää suurituloisten tuloverotuksen kiristämistä.
Oikeana ja kohtuullisena pitäisin sellaista valtion tuloveroasteikon muuttamista, jossa 1 000 000 euron ylittävästä tulon osasta vero olisi 60 prosenttia. Veroasteikon progressiivinen porrastus 100 000 euron ja 1 000 000 euron välillä voitaisiin tehdä 100 000 euron välein.
Samalla tuloverotuksen kiertämisen estämiseksi osinkotulojen verotus tulisi muuttaa progressiiviseksi ja porrastaa yhdenmukaisesti valtion tuloveroasteikon kanssa.
Palkan osinkoina nostavilta tulee lisäksi kantaa kunnallisvero. Näin osinkoverotus voitaisiin muuttaa oikeaan ja kohtuulliseen muotoon ja koko verotus oikeudenmukaiseksi eikä hallituksen keväisen osinkoverouudistuksen valuvikoja tarvitsisi paikkailla.
Näissä merkeissä toivotan menestystä hallituksen tulevalle budjettiriihelle.
Keijo Penninkilampi
Helsinki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
