Viljelijöiden ja työntekijöiden välien korjaaminen vaatii työtä Etelä-Afrikassa
Mustien maataloustyöntekijöiden rivit hajosivat viime talven lakoissa. Väkivaltaisimmat mellakat tapahtuivat De Doornissa helmikuussa. Kuva on viime marraskuulta, jolloin protestit olivat alullaan. Schalk van Zuydam/Lehtikuva Kuva: Viestilehtien arkistoCenturion,
Etelä-Afrikka (MT)
Tuloerojen kasvu ja maaseudun mustan väestön köyhyys ovat ajaneet Etelä-Afrikan poliittisen epävarmuuden kierteeseen. Jos kierrettä ei katkaista, professori Steven Friedman Johannesburgin yliopistosta pelkää, että kansakunta maksaa siitä jo lähiaikoina kovan hinnan.
”Työmarkkinoillemme tarvitaan lisää osaavia ihmisiä tasaveroisin ehdoin. Muutoin taloutemme ei kasva eikä ole hyvinvointia, mitä jakaa tasaisemmin”, hän painotti.
Friedman puhui viime torstaina tuottajajärjestö Agri SA:n vuosikokouksessa. Järjestö edustaa kaupallisia eli myyntiin tuottavia maatiloja, ja siihen kuuluu niin valkoisia kuin mustia viljelijöitä. Tosin kokousedustajien valtaosa oli valkoisia.
Hän totesi ykskantaan, ettei viime vuodenvaihteen mellakoita West Capen maakunnassa ole saatu ratkottua.
”Olemme menneet poliittisessa kulttuurissa pahasti taaksepäin. Niin politiikassa kuin yksilötasolla näkee enemmän huutamista ja räyhäämistä kuin asiallista keskustelua.”
Friedmanin mukaan ongelmia ei ratkota poliittisilla julkilausumilla, joihin sitoutumusta maan hallitus pyrkii elinkeinoelämälle ja palkansaajajärjestöille suosittamaan.
”Sopiminen ja edistys syntyy vain yksilöiden välisissä keskusteluissa. Juuri siksi, että on ristiriitoja, pitää kyetä keskustelemaan myös niiden kanssa, jotka eivät tunnu pitävän meistä.”
Maan lounaisnurkassa sijaitsee huomattava osa suurtiloista, jotka tuottavat viinirypäleitä syötäviksi ja myös jalostettavaksi edelleen viiniksi. Molemmat kuuluvat maan elintarvikeviennin kulmakiviin.
Muutamien tilojen mustat työntekijät vaativat marras- ja tammikuun marsseilla vähimmäispalkan korotusta. Aluksi rauhalliset mielenosoitukset muuttuivat mellakoinniksi, jossa tuhottiin omaisuutta ja ihmisiä loukkaantui.
Maassa on viime vuosina lakkoiltu ennen kaikkea kaivoksilla ja raskaassa teollisuudessa. Lakkoihin liittyneissä väkivaltaisuuksissa on kuollut tällä vuosituhannella 181 ihmistä, 313 on loukkaantunut ja yli 3 000 ihmistä on pidätetty, maataloutta seuraava Farmers Weekly -lehti kertoi huhtikuussa.
Neuvottelujen käymistä vaikeuttaa se, että vain noin viisi prosenttia suurtilojen työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon.
Taustalla painaa myös väkivallan jatkuminen. Rotuerottelupolitiikka loppui vuonna 1993, mutta sen jälkeen ainakin 2 000, joidenkin arvioiden mukaan 3000 henkeä on kuollut rikosten uhreina. Useimmiten valkoisten omistama tila on ryöstetty asein keskellä yötä, ja tekijöinä on ollut muitakin kuin tilan omia työntekijöitä (MT 28.10.2011).
Väkivaltaan ovat sortuneet myös muutamat yksittäiset tilanomistajat. Raainta tapausta on puitu lähes kolme vuotta oikeudessa.
Agri SA on sanoutunut systemaattisesti irti joidenkin äärioikeistoon kuuluvien tilallisten tavoista kohdella työntekijöitään huonosti. Tämä kuului myös useissa kokouksen puheenvuoroissa.
Järjestön puheenjohtaja Johannes Möller korosti vuosikokouksessa, että ongelmien ratkaiseminen edellyttää kaikilta jäseniltä samoin kuin työntekijöiltä ”tietoa, kokemusta, näkemystä ja hyvää harkintaa”.
Viime vuosien kustannuspaine, heikot tuottajahinnat ja levottomuudet ovat pakottaneet tilat vähentämään työväkeä. Palkatun väen määrä putosi Etelä-Afrikan tilastokeskuksen mukaan peräti yli kolmanneksen vuodesta 2001 vuoteen 2011.
Möller kertoo MT:lle, että tilat ovat investoineet konekantaan, mikä säästää työtä.
”Tilat ovat silti yrityksistä tärkein ryhmä, joka työllistää kouluttamatonta tai vähän koulua käynyttä väestöä”, hän painottaa.
”Useimmat viljelijät maksavat jo nyt keskimäärin korkeampaa palkkaa työntekijöilleen kuin 105 randia (7,79 euroa) päivältä, joka on vähimmäispalkka.”
Suurtilat tarjoavat yleisesti palkan lisänä työntekijöille luontoisetuja kuten asunnon sähköineen ja vesineen sekä jopa työntekijöiden lapsille koulun.
Vähimmäispalkka oli vielä viime vuonna 69 randia; sitä nostettiin lakkojen ja mellakoinnin vuoksi maaliskuun alussa 52 prosentilla. KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
