Ruokaa mätänee, vaikka sille olisi käyttöä

Marketta Saastamoinen suree, kun runsaasta omenasadosta iso osa pilaantuu maahan. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkisto

Koulujen ja yksityisten puutarhoissa ja pihoissa on omenoiden kypsymis-

ja keräämisaika parhaimmillaan. Omien havaintojeni mukaan suurin osa sadosta mätänee puihin tai maahan pudonneina.

Mätäneminen aiheuttaa hiilidioksidin syntymistä, mikä taas puolestaan jouduttaa ilmastonmuutosta.

Kotimaista omenaa ei arvosteta. Se saattaa olla hapan ja vaatisi paistamisen tai muun käsittelyn. Ihmisillä ei ole aikaa eikä viitseliäisyyttä puristaa omenista mehua tai hillota niitä.

Myös marjanviljelytiloilla saatetaan mädännyttää esimerkiksi mansikkaa silloin, kun hinta on alhaalla. Katsotaan,

että kerääjille ei kannata maksaa palkkaa. Mansikkaan iskee heti harmaahome. Se jää riesaksi viljelykselle, minkä seurauksena harmaahome pilaa satoa myös seuraavina vuosina.

Samalla harmaahomeruiskutusten tarve kasvaa, minkä seurauksena torjunta-ainejäämien määrä nousee.

Myös muita maataloustuotteita ajetaan kaatopaikoille

matalan hinnan tai sopimattoman koon tai muodon takia. Mätäneminen aiheuttaa kasvihuonekaasujen syntymistä, mikä

vauhdittaa ilmastonmuutosta.

Samaan aikaan vanhusten

huollossa esimerkiksi vuodeosastoilla saattaa olla jopa puute ruuasta. Monella vuodeosastolla iltapalasta on luovuttu, kun ei ole rahaa eikä muustakaan voida säästää.

Paistetut uuniomenat olisivat mieluinen vanhuksen iltapala. Omena alentaa verenpainetta, joten sillä olisi myös lääkinnällinen vaikutus.

Samaan aikaan kouluissa koulun ilmainen ruoka ei

kaikille oppilaille kelpaa.

Ruokatauolla oppilaat ja opettajat menevät läheiseen Hesburgeriin tai muuhun

ruokapaikkaan ostamaan

itselleen lounaan.

Mistä tässä on kyse? Kaikille ei ruokaa ole. Joillekin ei

ilmainen ruoka kelpaa.

Ruokaloiden jätteitä ei saa antaa edes eläimille kuumentamatta. Ja taas syntyy mätänemisen seurauksena hiilidioksidipäästöjä. Tavallinen veroja maksava työntekijä tai eläkeläinen ei saa ilmaisia aterioita. Jokin yhteiskunnassamme on vialla.

Omenoiden, marjojen ja sienten poiminnan opetus soveltuisi mielestäni hyvin koulujen biologian opintoihin. Samalla oppilaat saisivat edes pienen käsityksen ruuan

tuottamisesta.

Koululaiset sopisivat hyvin myös keräämään omenoita ja marjoja kuntien keittiöihin ruuan raaka-aineeksi tai välipalaksi. Marjojen poiminta oli aikaisemmin myös koululaisten kesätyötä ja tienestiä. Nykynuorille tämä ei enää kelpaa.

Marjojen ja omenoiden poiminta sopisi myös työttömille ja syrjäytyneille.

Marketta Saastamoinen

FT, MMM

Avaa artikkelin PDF