Luonnonkasveilla värjääminen kiinnostaa jälleen – "Se on maanläheistä hommaa, joka aiemmin hallittiin joka talossa"

Veera Hakola ja Sirpa Juusola valmistavat värjäyslientä. Ph-mittari on tarpeellinen työväline. Pohjana käytettävän kyyppiliemen pH on hyvin alhainen, näin ollen värjäysliemen pH:ta täytyy nostaa. ”Kyyppiliemi on väriliemelle kuin leivänjuuri leivälle. Kyyppi lisätään isompaan väripataan jossa sitä jatketaan vedellä." Kuva: Päivi Karjalainen

"Luonnonkasvien käyttö värjäyksessä on ollut maanläheistä hommaa. Se on aiemmin hallittu joka talossa, kun kankaita oli pakko värjätä. Emännät osasivat taidon", Tuula Myllymaa-Junttila sanoo.

Hän on ammattiaineiden opettaja Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymässä Jedussa Nivalassa.

Teollisten värien tulo katkaisi osaamisketjun. Nyt luonnonvärit kiinnostavat taas. Vanhoja värjäystapoja on otettu uudelleen käyttöön.

Tuula Myllymaa-Junttila ja Tuija Törmikoski valmistelevat värjäystä: Törmikoski leikkaa pellavakankaasta palan, joka menee testivärjäykseen. Kuva: Päivi Karjalainen

"Viime vuosina on myös testailtu erilaisia tapoja värjätä", Myllymaa-Junttila kertoo.

On kokeiltu esimerkiksi, mitä värisävylle tapahtuu pH:ta muuttamalla.

"Hapan ja emäksinen liuos nostavat eri värejä esiin. Luonnonvärien käyttöä myös kankaanpainannassa halutaan opiskella."

Värjäykseen ja luonnonväreihin liittyvä opetus on kuulunut Nivalassa tekstiilialan koulutukseen jo pitkään.

”Kasvivärjäyksen perusteet on pystynyt meillä opiskelemaan.”

Nivalassa toimii myös Pasi Ainasojan luonnonväriyritys Natural Indigo Finland.

”Hänen yrityksensä on ollut oppilaitoksemme kumppanina”, Myllymaa-Junttila kertoo.

Marjo Keskitalo on tutkinut morsinkoa pitkään. Nivalassa hän osallistui värjäystyöpajaan. Kuva: Päivi Karjalainen

Värikasvi morsinko on ollut osa erikoistutkija Marjo Keskitalon työtä jo parikymmentä vuotta.

”Morsingossa kiinnostaa ennen kaikkea väriaine indigo, jota saadaan kasvin lehdistä”, Luonnonvarakeskus Lukessa työskentelevä Keskitalo kertoo.

Morsinko kasvaa Suomessa luonnonvaraisena lähinnä rannikoilla. Kovin pohjoisessa morsinko ei viihdy. Yleisimmillään se lienee Saaristomeren alueella.

Kirsi Träskelin asettelee villalankavyyhdin kattilaan, jossa on indigoa sisältävää värilientä. Kuva: Päivi Karjalainen

Värjäyksen ilo ja ihme! Ensin lanka muuttuu vihreäksi. Vyyhti voidaan kastaa liemeen monta kertaa. Kuva: Päivi Karjalainen

Luke tutkii morsinkoa viljelykasvina. Morsingosta on eri siemenkantoja. Lajikkeiksi jalostettua siementä ei vielä ole saatavilla.

Kasvi voi muodostua melko suurituottoiseksi.

”Jokioisilla lehtisatoa on kertynyt 40 000 kiloa hehtaarilta. Isompiinkin satoihin on mahdollisuus”, Keskitalo kertoo.

Indigoa uutetaan morsingon lehtimassasta.

”Noin 2 500 kilosta lehtiä saa kilon morsinkojauhetta”, Pasi Ainasoja kertoo.

Hapettuessaan lankavyyhdistä tulee sininen, Kirsi Träskelin esittelee. Taustalla Tuija Törmikoski. Kuva: Päivi Karjalainen

Morsingon viljelyalat ovat Suomessa pieniä. Tyypillinen kasvattaja on käsityöläinen, joka on kasvattanut morsinkoa omiin värjäystarpeisiinsa.

Pasi Ainasoja viljeli morsinkoa viime kesänä Nivalassa noin 20 hehtaarilla. Tulevaksi kesäksi hän aikoo kaksinkertaistaa pinta-alan.

”Yhtä isoja morsinkoaloja ei Suomessa viljele kukaan muu”, Keskitalo sanoo.

Kirsi Träskelin, Katriina Korhonen, Tuija Törmikoski, Sirpa Juusola, Marjo Keskitalo, Veera Hakola ja Jaana Ahola osallistuivat värjäystyöpajaan Nivalassa. Veera Hakola sekoittelee värjäyslientä ja mittaa sen pH-arvoa. Oikealla kädellään hän tarttuu astiaan, jossa on veteen liuotettua kalsinoitua soodaa. Kuva: Päivi Karjalainen

Ely-keskuksen rahoittaman Väriliike-hankkeen ansiosta morsingon kasvatus ja indigon tuotanto alkoivat Pohjois-Pohjanmaalla.

Väriliike päättyi viime vuoden lopussa. Tämän vuoden alussa käynnistyi uusin luonnonväreihin liittyvä hanke.

”BioColour-hankkeessa on mahdollisuus myös tutkimukseen”, Keskitalo kertoo.

Kirsi Träskelin ja Veera Hakola valmistelevat värjäystä. Veera Hakola kaataa kattilaan väriliuosta, jonka indigo on peräisin Nivalan Aittoperän niityillä viljellystä morsingosta. Kuva: Päivi Karjalainen

Yhdeksi tutkimustavoitteeksi Keskitalo asettaa entistä ympäristöystävällisemmän tuotannon.

”On tärkeää selvittää, kuinka morsingon viljelymenetelmien avulla voidaan vähentää fossiilista typpilannoitusta."

”Samoin selvitetään, miten värinerotusvaihe saadaan nykyistä ympäristöystävällisemmäksi."

Värjäyskattilaan asetetuista haltijalangoista voi jo nähdä, että kellertävä väri muuttuu hapettuessaan siniseksi. Värjäysliemen lämpötilan on oltava noin 50 astetta. Kuva: Päivi Karjalainen

Kasvin hiilensidontakyky kiinnostaa Keskitaloa myös.

”Uskon, että morsingosta saadaan kehitettyä hiiltä sitova kasvi. Asiaan pitää kuitenkin vielä paneutua.”

Periaatteessa morsinko on kuin nurmi: se on monivuotinen, ja sillä on hiilensidontaan kykenevä juuristo.

Valokuvat on otettu Siniväriä morsingosta -seminaarin värjäystyöpajassa, joka järjestettiin Nivalassa viime joulukuussa.

• Kaksivuotinen kasvi. Kuuluu samaan kasviheimoon kuin rypsit.
• Tieteellinen nimi: Isatis tinctoria
• Yksi kasveista, joka tuottaa väriaine indigoa.
• Viljeltiin laajasti Euroopassa jo ajanlaskumme alun molemmin puolin.
• Vanhin Suomessa tehty, morsinkoon liittyvä löytö on ajoitettu noin vuoteen 300: Salosta löytynyt hiiltynyt morsingon siemen.
• Varhaisissa hautalöydöissä yleisin väri on Suomessa ollut sininen, jota on saatu morsingosta.