Jatkuvapeitteinen kasvatus ojitetuissa korpikuusikoissa voisi lisätä ilmastohyötyjä
Vaikka jatkuvapeitteinen kasvatus lisäisi ilmastohyötyjä suhteessa avohakkuuseen, vaikutus maaperän päästöihin on silti vähäinen.
Turvemaiden kuusikoissa on mahdollista tehdä ilmastotoimia, jos siirtyy avohakkuusta jatkuvapeitteiseen kasvatukseen ja poimintahakkuisiin. Kuva: Reijo HaukiaJatkuvapeitteinen kasvatus ja poimintahakkuut tuottaisivat merkittäviä ilmastohyötyjä turvemaiden kuusikoissa, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoiman Sompa-hankkeen tutkimuksista.
Tutkimus arvioi, miten metsien kasvihuonekaasupäästöt muuttuisivat, jos ojitetuissa korpikuusikoissa lopetettaisiin avohakkuut, mutta puuntuotanto säilyisi vuosien 2016–2018 keskimääräisellä tasolla 73 miljoonassa.
”Siirtyminen poimintahakkuisiin ojitetuissa korvissa toisi huomattavat ilmastohyödyt, koska näin pystyttäisiin välttämään merkittävät avohakkuiden jälkeiset päästöt maaperästä ja puuston hiilinielu toipuisi nopeammin poimintahakkuiden kuin avohakkuiden jälkeen”, sanoo Luken tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen tiedotteessa.
Tutkimus laati skenaariolaskelman vuosille 2022–2035. Siinä korpikuusikoiden avohakkuu ei ole sallittu. Hiilinielu olisi 1–1,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia suurempi kuin tilanteessa, jossa avohakkuut olisi sallittu.
Päästövähennys vastaa noin kymmentä prosenttia tieliikenteen päästöistä.
Jos runsasravinteisissa korpikuusikoissa vähennetään hakkuita miljoonalla kuutiolla ja siirrytään poimintahakkuisiin, hiilidioksidipäästöt pienenevät 2–3 miljoonaa tonnia. Jos hakkuu jatkuu avohakkuuna, päästöt pienenevät 1,5–2 miljoonaa tonnia.
”Maaperän päästöjen voimakkaampi alentaminen olisi todennäköisesti vaatinut poimintahakkuun lisäksi myös ojien osittaista patoamista.” Mikko Peltoniemi
Tutkimuksessa puuston harventaminen poimintahakkuilla nosti vedenpintaa vain vähän. Sillä ei ollut oleellista vaikutusta hiilidioksidipäästöihin eikä maaperä muuttunut metaanin lähteeksi kovin herkästi.
Jotta turvekerroksen hiilidioksidipäästöt vähenisivät, vedenpintaa pitäisi nostaa voimakkaammin. Esimeksiksi avohakkuun jälkeen vedenpinta nousee usein selvästi.
”Tutkituissa suometsissä kuivatus oli alun perin varsin tehokasta ja maaperän päästöjen voimakkaampi alentaminen olisi todennäköisesti vaatinut poimintahakkuun lisäksi myös ojien osittaista patoamista”, sanoo Luken tutkimusprofessori Mikko Peltoniemi.
”Sopivien vedenhallintaratkaisujen kehittäminen eri olosuhteisiin vaatii jatkotutkimusta harvennusvoimakkuuksien ja ojien osittaisen tukkimisen yhteisvaikutuksista.”
Juttua korjattu 2.10.2023 kello 11.20: Korjattu nimien kirjoitusvirheet.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
