Raivostuttava ryteikkö antautuu aloittelijalle
Pudasjärven metsänhoitoyhdistyksen alueneuvoja Hannu Juurikka antoi toimittaja Suvi Niemelle vinkkejä sujuvaan raivaustyöhön. ”Sahaa saa laulattaa kunnolla”, hän kehotti. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoPUDASJÄRVI (MT)
Niemennokka Pudasjärven Jongunjärvellä on päässyt pahasti pusikoitumaan.
Vielä 1970-luvulla maisemaa hoitivat lehmät, jotka pitivät alikasvoksen matalana. Lisäksi jokakeväiset tulvavedet ja jäät hukuttivat pienet puuntaimet, jolloin maisema pysyi avoimena.
”Vanhat männyt toimivat ennen merkkipuina, joiden avulla tiesi soutaa oikeaan rantaan”, kertoo valokuvaaja Pekka Fali, joka omistaa metsäpalstan yhdessä muun perikunnan kanssa.
Lehmien lähdettyä niemi on lähes läpipääsemätön ryteikkö, eikä järvimaisemasta ole tietoakaan.
Maaseudun Tulevaisuus kokeili, miten sujuu metsänraivaus kokemattomalta sahankäyttäjältä.
Raivaussahan varteen tarttui allekirjoittanut toimittaja, jolta löytyy metsämaisterin paperit mutta käytännön kokemus metsänhoidosta on jäänyt vähäiseksi.
Asiantuntijaksi palstalle lupautui Pudasjärven metsänhoitoyhdistyksen alueneuvoja Hannu Juurikka.
Palstalla on selvästi kuitupuun mitat täyttävää puustoa, joten varsinainen taimikonhoito on jo myöhäistä.
Jos kyseessä olisi talousmetsä, palstalle kutsuttaisiin koneketju tekemään ensiharvennusta. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin ennakkoraivaus.
”Tämä on erinomainen kohde harjoitella raivaussahan käyttöä”, Juurikka toteaa.
Ennakkoraivauksessa sahataan pois kaikki puut mitkä eivät täytä kuitupuun mittaa eli puut, joiden halkaisija on alle kuusi senttimetriä kolmen metrin korkeudella.
”Katajat ja pienet kuuset jätetään riistan iloksi”, Juurikka ohjeistaa.
Raivaussaha on siinä mielessä turvallinen, että omia jalkoja on lähes mahdotonta sahata vahingossa.
Valjaat ja sahan runkoputki pitävät huolen, että terä pysyy kaukana sahaajan kehosta. Siksi viiltosuojahousuja ei tarvita, kuten moottorisahaa käyttäessä.
”Turvakenkiäkään ei tarvita, mutta tukevapohjaiset jalkineet pitää olla”, Juurikka sanoo ja kelpuuttaa vaelluskenkäni.
Kuulosuojaimilla ja visiirillä varustettu kypärä osoittautuu tarpeelliseksi. Silmät on hyvä suojata sahanpurulta ja piiskaavilta oksilta, korvat melulta.
Tottumattomana puiden kaadon suuntaaminen on hieman holtitonta, joten aika ajoin rangat rojahtavat niskaan. Kiitos kypärän, että päänuppini säästyy kolhuitta.
”Sahaa saa laulattaa kunnolla”, Juurikka opastaa ennen työn aloittamista.
Hyvä, väännetäänpäs kahvasta kunnolla kaasua.
”Terään juuttuneita oksia ei saa missään nimessä ronklata käsin, jos saha on käynnissä”, hän varoittaa.
Terä voi leikata sormet, vaikka saha olisi tyhjäkäynnillä.
Jos malttaa hieman katsoa ja suunnitella, missä järjestyksessä puut kaataa, raivaus on suhteellisen helppoa.
Mutta jos on vähänkin kärsimätön, rangat todennäköisesti löytää tieltään epämääräisissä kasoissa. Se vaikeuttaa liikkumista.
Raivaussahaa kuuluu ohjata jaloilla ja lantiolla, ei niinkään käsillä.
Allekirjoittaneella oikea käsi kuitenkin kipeytyi kolmen tankillisen jälkeen niin, että oli pakko lopettaa.
Lieneekö syy väärän tekniikan, kaasukahvan runsaan kääntelyn, käynnistysnarun toistuvan kiskomisen vai kaikkien edellämainittujen?
Ruumiillisen työn rutiinin puutekin vaivaa ihmistä, joka ammatikseen kantaa vain lehtiötä ja lyijykynää.
Metsänhoito-oppaiden mukaan lehtipuut vesovat vähiten, kun ne kaadetaan juhannuksen ja heinäkuun lopun välillä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin, että työ tulee tehdyksi.
Käytännössä raivaus onnistuu milloin vain kun paksu lumikerros ei ole häiritsemässä etenemistä. Lehdettömään aikaan raivaus on jonkin verran kevyempää kuin kesällä.
”Tärkeintä on, että raivaajalla on mukavaa”, Juurikka viestittää omatoimisille metsänomistajille.
”Totuus on kuitenkin, että aina on joko märkää ja ikävää tai liian kuuma ja paljon sääskiä tai paarmoja. Jos sattuu olemaan hyvä sää, lapsella puhkeaa korvatulehdus.”
Aurinkoisena syyskuun päivänä on harvinaisen täydellinen raivaussää.
Viiden tunnin urakoinnin jälkeen lihaksia pakottaa ja nälkä kurnii niin, että heikottaa.
Kannot olisivat saaneet jäädä hieman matalammiksi, mutta muuten ovat sekä metsäneuvoja Juurikka että metsänomistaja Fali tyytyväisiä.
Näkymä palkitsee myös väsyneen raivaajan.
Ryteikkö muuttui valoisaksi koivumetsäksi, jonka aihkimännyt kruunaavat. Mikä parasta, järvi näkyy.
SUVI NIEMI
Jos on
vähänkin
kärsimätön,
rangat todennäköisesti löytää
tieltään epämääräisissä
kasoissa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
