Jäniksen ja rusakon metsästysaika alkaa tänään – lämpimät ja vähäsateiset kesät ovat vahvistaneet rusakkokantaa

Metsäjäniksen erottaa rusakosta pään muodon, korvien pituuden ja hännän avulla. Lajit voivat myös risteytyä keskenään. Kuva: Sami Karppinen

Jäniseläimet kuuluvat tärkeimpiin riistalajeihimme niin saalis- kuin lihamääränkin perusteella. Metsäjäniksiä pyydettiin viime vuonna 96 000 yksilöä ja rusakoita 72 000 yksilöä, mikä on suunnilleen sama määrä kuin edellisvuonna.

Tämän vuoden lumijälkilaskentojen perusteella metsäjäniskanta on kasvanut maan pohjoisosissa edellisvuodesta, kun taas maan etelä- ja keskiosissa kanta on pysynyt toista vuotta peräkkäin normaalia suurempana. Pidemmällä yli 30 vuoden aikajänteellä metsäjänisten kanta on taantunut alle puoleen. Taantuminen on voimakkainta Suomen etelä- ja keskiosissa. Metsäjäniksen kannoissa tapahtuu suurta vuosittaista vaihtelua niin koko maassa kuin alueellisestikin.

Rusakko eli peltojänis taas alkoi levitä Suomeen kaakosta noin sata vuotta sitten. Lumijälkilaskentojen mukaan rusakoiden määrä on 25-kertaistunut 35 vuodessa. Talvien leudontuminen on ilmeisesti suosinut etenkin rusakkoa. Rusakko on monin paikoin syrjäyttänyt metsäjäniksen.

Rusakon raajat ovat pitkät ja ohuet, takaraajat paljon eturaajoja pidemmät. Hännän yläpuoli musta, alapuoli valkoinen. Häntä ja korvat ovat pidemmät kuin metsäjäniksellä. Kuva: Kari Salonen

Jäniseläimet aiheuttavat vahinkoja puutarhoissa. Paksun lumen aikana erityisesti rusakot kerääntyvät helppoihin ravintokohteisiin, jolloin ne voivat aiheuttaa vahinkoa marja- tai hedelmäviljelmillä ja kotipuutarhoissa. Parhaiten rusakoille maistuva omenapuut ja pensasmustikat.

Tänä vuonna jänisruttoa on todettu ainakin Oulun seudulla. Jänisrutto voi tarttua myös ihmiseen, siksi kuolleeseen jänikseen ei tule koskea paljain käsin. Jänisruttotapauksia todetaan Suomessa vuosittain 10–30 kappaletta. Jänisruttoa eli tularemiaa todetaan tyypillisimmin jäniseläimillä, joilla tauti johtaa lähes poikkeuksetta kuolemaan.

Tauti leviää vilkkaimmin syksyn alla. Oireilevia jäniksiä ei kuitenkaan nähdä usein, koska tauti johtaa nopeasti kuolemaan. Suolistusvaiheessa tularemiaa tai muuta vakavaa yleisinfektiota sairastavan jäniksen voi yleensä tunnistaa suurentuneesta pernasta.

Ihmisellä tularemia on tyypillisesti kuumetauti, johon voi liittyä päänsärkyä, lihaskipuja ja imusolmuketurvotusta. THL:n tartuntatautirekisterin mukaan tautiin on sairastunut tänä vuonna parikymmentä ihmistä.

Jäniksen kokkidioosi on puolestaan jänisruttoakin yleisempi tauti. Tänä vuonna muun muassa Pohjois-Savon alueella on tehty aiempaa enemmän havaintoja kokkidioosista.

Ruokaviraston verkkosivujen mukaan jänisten kokkidioosi on yksisoluisten Eimeria-sukuun kuuluvien loisten aiheuttama tauti. Eri eläinlajeilla on omat kokkidilajinsa. Jänisten sairastama kokkidioosi ei tartu ihmiseen tai kotieläimiin kania lukuun ottamatta.

Kokkidioosin oireet ovat heikkoudesta johtuvia yleisoireita. Jänis liikkuu hitaasti, jolloin esimerkiksi metsästyskoira saa sen helposti kiinni. Joskus jänikset kulkevat selkä köyryssä ja hakeutuvat pihapiiriin. Jänis saattaa virua pihassa kyljellään ja sätkiä jaloillaan.