Oletko havainnut japaninkaurista Suomen luonnossa? Lajin sekoittaa helposti metsäkauriiseen

Japanikaurisuros on talvella ­lähes musta. Vain urokselle kasvaa sarvet. Kiima-­aikaan sille kasvaa myös kaulalle harjas. Kuva: Esko Inberg

Japaninkauris on nimensä mukaisesti Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva jalokaurislaji. Euroopassa laji elää istutettuna vieraslajina. Japaninkauriita on istutettu Euroopan maihin jo 1860-luvulta lähtien. Japaninkauriista käytetään toisinaan myös nimiä japaninhirvi ja japaninpeura. Kaikilla nimillä tarkoitetaan kuitenkin samaa lajia.

Euroopassa elävä, saksanhirvenä aiemmin tunnettu isokauris kuuluu japaninkauriin kanssa samaan jalokauriiden sukuun ja on lajin sukulainen. Japaninkauriista on useita eri alalajeja, joista osa pystyy risteytymään isokauriin kanssa. Lajien välinen kokoero kuitenkin tekee usein risteytymisestä epätodennäköistä.

Alalajista riippuen japaninkauris saattaa muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon isokaurista, mutta on usein tätä selvästi pienikokoisempi.

Takana japaninkaurisnaaras punaruskeassa ja pilkullisessa kesäpuvussa. Etualalla oleva naaras jo vaihtanut harmaanruskeaan talviturkkiin. Kuva: Esko Inberg

Japaninkauriin voi sekoittaa helposti Suomessa elävään metsäkauriiseen. Lajit ovat lähes samankokoisia ja monet tuntomerkit, kuten hännän pituus ja peräpeilin reunan väritys, voivat nopeasti ohimenevässä tunnistustilanteessa jäädä riittävän hyvin näkemättä, jolloin lajin määritys on haastavaa.

Japaninkauriin väri on kesäaikaan ruskeahko ja siinä on valkeita täpliä. Talvisin turkin väritys on mustanruskea ja osin harmaa. Metsäkauriin ja japaninkauriin väritys saattaa vuodenajasta riippuen olla hyvin samankaltainen.

Vain japaninkaurisurokselle kasvaa sarvet. Nuoren uroksen sarvet muistuttavat erehdyttävästi metsäkauriin sarvia. Kokenut havainnoitsija pystyy kuitenkin hyvissä olosuhteissa erottamaan lajit toisistaan.

Japaninkaurisuroksen kiimaääni on yön pimeydestä kuuluva hento ja lyhyt vihellys, jonka vain harva on päässyt kuulemaan. Kokemattoman tarkkailijan ei ole helppo yhdistää korkeaa ja lintumaista vihellystä hirvieläimen pitämään kiimaääneen.

Japaninkauris suosii hieman erilaisia elinympäristöjä kuin metsäkauris. Japaninkauris viihtyy mieluiten puistomaisessa maisemassa ja matalassa, alle puoli metriä korkeassa ruohokasvustossa. Ilmastollisesti Etelä- ja Lounais-Suomi olisivat japaninkauriille mahdollista elinympäristöä.

Euroopassa japaninkaurista on istutettu muun muassa Tanskaan, Irlantiin, Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan, Puolaan ja Venäjälle. 1990-luvulla Venäjän puolella, Karjalan kannaksella, eli noin tuhannen japaninkauriin kanta. Näihin aikoihin myös Kaakkois-Suomessa nousi esiin epävirallisia tietoja, joiden mukaan japaninkauriita liikkuisi maamme rajojen sisäpuolella. Asiasta ei kuitenkaan ole virallisia tietoja.

Suomessa havainnot japaninkauriista ovat hyvin vähäisiä ja epävarmoja. Vaikka laji ei toistaiseksi ole vielä löytänyt tietään Suomeen, muuttuvat olosuhteet ilmaston lämmetessä ja talvien leudotessa koko ajan suotuisammiksi japaninkauriille. Pysyvän kannan muodostuminen vaatisi kuitenkin useiden yksilöiden päätymistä samalle alueelle, joten omin avuin japaninkauris tuskin Suomeen asettuu.