Lukijalta: Partio innosti opiskelemaan metsäalaa – retkillä huomioidaan, että metsä on myös elinkeino

Retkeily ja vaeltaminen ovat jääneet Petri Salovaaran tärkeiksi harrastuksiksi vielä aikuisiälläkin. Kuva: Kari Salonen

Kavereita, kivaa tekemistä ja uusien taitojen oppimista. Kenenpä elämässä näitä olisi liikaa? Muun muassa näitä asioita helsinkiläinen Petri Salovaara on saanut kokea vuonna 2002 alkaneen partiolaisen uransa aikana. Lisäksi ekaluokkalaisena alkanut partioharrastus Vuosaaren Vesipääskyt -lippukunnassa on vaikuttanut vielä ammatinvalintaankin.

"Partio oli yksi innostaja, miksi halusin lähteä lukion jälkeen opiskelemaan metsäalaa."

Partio onkin yksi harvoista lasten ja nuorten ohjatuista harrastuksista, joissa tavan takaa lähdetään metsään. Partiolaiset lähtevät metsään retkeilemään ja leirejä pitämään, mutta Suomen Partiolaisten metsäryhmän puheenjohtajana toimiva Salovaara kertoo, ettei toiminnassa unohdeta metsän muita ulottuvuuksia.

"Pyrimme siihen, että kestävyyden kaikki kolme puolta tulevat huomioiduiksi monipuolisesti partiotoiminnassa. Metsä on elinkeino, mutta toisaalta biologia ja ekologiset prosessit ovat tärkeä perusta maailmalle, jossa elämme. Lisäksi metsä on myös monille tärkeä virkistäytymispaikka."

Metsänhoitajaksi opiskellut Salovaara työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinöörinä ja vastaa useiden kenttäkokeiden toiminnasta Etelä-Suomessa. Partion asiat ovat silti miehen sydäntä lähellä. Hän kirjoitti MT:n yleisönosastolle marraskuussa, kuinka monelle nuorelle metsäkeskusteluun osallistuminen on valitettavan vastenmielistä. Syy on keskustelukulttuurissa. Hän on itse seurannut metsiä koskevaa keskustelua opiskeluajoistaan lähtien.

"Mielestäni keskustelukulttuuri on viime vuosina muuttunut vähän huonompaan suuntaan. Ei haluta ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Härkitään, kiusoitellaan ja jopa kiusataan sellaisilla asioilla, jotka eivät liity itse asiaan. Esimerkiksi niin, että et voi tietää miten asiat ovat, jos olet tietyn ikäinen tai asut jossain."

Hänen mielestään esimerkiksi Twitter on tällaisten ikävien keskustelujen alusta. "Tosin nuoret eivät siellä juurikaan ole. Olisikohan syynä juuri keskustelutapa?"

Salovaaran mielestä lasten ja nuorten kuulemisessa on parantamisen varaa, vaikka edistystäkin on tapahtunut. "Esimerkiksi viime keväänä järjestetty nuorten metsäneuvoston kokous innosti monia ja halukkaita osallistujia tuli lopulta niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet mukaan."

Lue myös:

Petri Salovaaran mielipidekirjoitus: Tarvitaan rakentavampaa metsäkeskustelua

"Me niitä metsiä tulevaisuudessa hoidetaan. Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat nimenomaan meihin nuoriin" – nuorten metsäneuvosto pääsi ääneen