Tornionjoki antoi lohta,taimen erittäin uhanalainen
”Viime kesä oli kolmas huippuvuosi Tornionjoen lohestuksessa, ilmeisesti parempi kuin edelliset hyvät vuodet 1997 ja 2008”, kertoo tutkija Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.
Ensimmäiset kalatutkan keräämät tiedot ovat Tornionjoesta vuodelta 2009, joten jatkossa kudulle nousevin lohien määrää voidaan verrata sekä saalis- että tutkalaskurin avulla.
Romakkaniemen mukaan Tornionjoen lohitilanne on alkanut parantua merikalastuksen rajoitusten ansiosta 1980-luvun puolivälistä lähtien. ”Aaltoilua on ollut määrissä, mutta nousussa ollaan”, hän sanoo.
Viime kesän runsaat lohisaaliit Tornionjoesta eli väylästä johtuvat meripyynnin rajoituksista.
”Ruotsi lopetti avomeripyynnin kokonaan ja Suomi vähensi pyyntiä voimakkaasti.”
Romakkaniemi kertoo myös Puolan nähtävästi ottaneen arvostelut onkeensa ja vähentäneen kalastusta.
Puolassa on kirjattu tilastoihin paljon lohta meritaimenina, ja siten pyynti on voinut olla voimakkaampaa kuin lohikiintiö edellyttäisi.
”Kun muissa Itämeren rantavaltioissa lohen osuus oli 90 prosenttia meren lohikalasaalista, niin Puolassa meritaimenen osuus oli 90 prosenttia”, Romakkaniemi kuvaa tilaston manipulointia.
Toinen iso syy viime suven lohen runsauteen on lämmin talvi 2011–2012.
Kaksi edellistä talvea olivat kylmiä. Silloin mereen syönnökselle tulleesta lohesta kypsyi tavallista pienempi osuus suvunjatkoon ja kalaa jäi paljon mereen.
”Lämpimän viime talven jälkeen tilanne purkautui sitten voimakkaana nousuna kudulle”, Romakkaniemi sanoo.
Romakkaniemi sanoo Tornionjoen meritaimenen tilannetta surulliseksi.
Myös muiden maamme vähien meritaimenjokien kannat ovat heikot.
”Takapakki alkoi 1950-luvulta. Tuolloin raivattiin paljon peltoja, laajat metsäojitukset alkoivat ja meritaimenen kutupuroja sekä jokia perattiin tukin uittoon.”
Ojituksista liikkeelle lähtenyt humus ja hiesu lietti laajat alat kutusoraikkoja kelvottomiksi taimenen häille. Kivien perkaus uiton tieltä muutti virrat suoriksi ja suojaisat kutukuoppien paikat katosivat.
”Kolmas hankala seikka meritaimenen kannalta olivat nailonverkot, ne olivat erittäin halpoja ja tehokkaita aiempiin verkkoihin verrattuna”, Romakkaniemi sanoo.
Isot määrät pientä meritaimenta jää sivusaaliiksi etenkin siian pyynnissä rannikkoalueella, Romakkaniemi sanoo.
Meritaimen on sukukypsä vasta 55–60-senttisenä, 2–3 merellä vietetyn vuoden jälkeen. Romakkaniemen mukaan kilosen siian pyyntiin tarkoitettuun, silmäkooltaan 50-milliseenkiin verkkoon jää helposti pientä meritaimenta, joka ei ole vielä kertaakaan kutenut.
”Kala menee verkkoon useimmiten pää edellä ja tukehtuu”, Romakkaniemi sanoo.
Alamitasta ei ole apua, kun saalis on kuollut.
Romakkaniemen mukaan lohenpyynti vetää jo Tornionjoelle jopa 10 000 uistelijaa suvessa. Vaappuihin tarttuu lohen lisäksi paljon meritaimenta.
”Vaapuissa on yleensä aina kaksi kolmikoukkua, niissä väkäset. Meritaimenta ei ole helppo irrottaa niin, että kala selviäisi sukuansa jatkamaan.”
JUHA AALTOILA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
