Luke: susihavaintojen puute useilla alueilla viittaa metsästäjien ’lakkoilevan’ – ”On epärealistista kuvitella jostain löytyvän suuri joukko muita vapaaehtoisia”
Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtajan mukaan alueet, joilta ei saada havaintoja, jäävät tyhjäksi myös kanta-arviossa.
Luken mukan useilla alueilla on havaittavissa lakkoilua erityisesti suden osalta. Kuvituskuva. Kuva: Timo HeikkalaLuonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Katja Holmala kirjoittaa Metsästäjä.fi-sivuilla, että tällä hetkellä Luken Tassu-järjestelmään tallennettujen havaintojen kertymä ja maantieteellinen sijainti viittaavat siihen, että useilla alueilla on lakkoilua erityisesti suden osalta.
Tassu on suurpetohavaintojen ilmoittamiseen tarkoitettu järjestelmä. Sinne tietoonsa tulleita jälki- ja muita suurpetohavaintoja kirjaavat riistanhoitoyhdistysten nimeämät ja koulutuksen käyneet suurpetoyhdyshenkilöt. Nämä ovat yleensä vapaaehtoisuuden pohjalta toimivia metsästäjiä eri puolilta Suomea.
Holmala kirjoittaa, että lakkoilusta kärsii suurpetojen kanta-arviomekanismi, koska ei ole olemassa keinoa täydentää havaintoja muilla tavoin. Näin jos suurpedoista ei ole Tassussa havaintoja, jää alue myös kanta-arviossa tyhjäksi eli kanta-arvio ei vastaa todellisuutta.
”Petoyhdyshenkilöt tuottavat valtaosan suurpetohavainnoista Tassuun, eikä tälle vapaaehtoistyölle ole näköpiirissä korvaavaa resurssia. On epärealistista kuvitella jostain löytyvän suuri joukko muita vapaaehtoisia, keiden varaan havainnointi voitaisiin rakentaa”, Holmala kirjoittaa.
Suomen luonnonsuojeluliitto kertoo, että on aikaisemmin kannustanut jäsenistöä ilmoittamaan havainnoistaan suurpetoyhdyshenkilöille ja Tassuun.
”Ikävä kyllä huomasimme sen johtava susien ja muiden suurpetojen salametsästykseen eli annoimme vinkkejä susien löytämiseksi ja myös niiden tappamisen mahdollistamiseksi. Tassua ei ikävä kyllä ole kehitetty siihen suuntaan, että se ei mahdollistaisi rikollista toimintaa, kuten tuo Pohjois-Savon Lapinlahden esimerkki osoittaa”, sanoo Luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro.
”Tuemme kyllä suurpetojen kannanseurantaa ja riistantutkimusta silloin, kun se mahdollista järjestäytynyttä suurpetojen salametsästystä”, Lumiaro sanoo.
Dna-keräyksessä sen sijaan olemme innokkaasti mukana. Se ei mahdollista suurpetojen salametsästystä, joka tutkitusti on itäisessä Suomessa laajamittaista sekä mahdollisesti myös Sisä-Suomessa. Itsekin keräsin neljä dna-näytettä Uudeltamaalta. Eli tuemme kyllä suurpetojen kannanseurantaa ja riistantutkimusta silloin, kun se mahdollista järjestäytynyttä suurpetojen salametsästystä.
Petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamat varmennetut suurpetohavainnot ovat keskeinen perusta myös näihin lajeihin kohdistuvien karkotus- ja lopetustoimien tarpeen arvioinnissa. Tietoja hyödynnetään muun muassa arvioitaessa koulukyyti- ja petoaitahakemuksia.
Holmala toteaa blogissa, että tilanne haastaa pohtimaan, kuinka arvokas yhteistyö tutkimuksen ja metsästäjien kanssa riistatiedon tuottamisessa voitaisiin suojata, vaikka sillä ei ole yhteyttä metsästyslupiin.
15.3. klo 9.15 lisätty Suomen luonnonsuojeluliiton kommentti
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
