Sri Lankan lahja Espoon lapsille: Ruokataiteilija tehtailee syötävää päiväkoteihin

Nalin Sanjeeva ­Muthugalage Donille on tärkeää tuottaa hyvää mieltä asiakkaille ja toteuttaa luovuuttaan tilaustarjoiluissa. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kurkusta ja tomaatista syntyy myös silmänruokaa. 

Kasvisten ja hedelmien veistoa Don on opetellut Youtubesta. 

Nalin Sanjeeva Muthugalage Don, 47, tulee Espoon Kilon keittiöön aamuseitsemäksi ja pukee keittiötyöasun päälle vielä lämpöliiviin ja pipon ennen kuin aloittaa työt. Don hoitaa Espoo Cateringin Kilon Keittiössä rasiapakkauskonetta.

Donin käsien kautta lähtee päivittäin tuhansia pakkauksia ruokaa espoolaisiin päiväkoteihin. Tänään on valmistettu 11 000 annosta mansikkajugurttivälipalaa.

Pakkaamossa on kahdeksan astetta kesät talvet, joten lämmintä vaatetta tarvitaan. Tosin Don on liikkeessä lähes koko ajan – päivässä mittariin saattaa kertyä yli 20 000 askelta.

Olosuhteet ovat hieman erilaiset kuin Donin synnyinmaassa Sri Lankassa. Mies näki lunta ensimmäisen kerran saavuttuaan Suomeen vuonna 1994.

”Tulin toukokuussa, joten kylmyys ei iskenyt heti. Lumi tuntui oudolta, mutta kyllä siihen tottui.” Mies on tykästynyt lumeen jopa niin, että talvella hän sukeltaa saunasta lumikinokseen kotona Kivenlahdessa.

Kilon keittiön tuotantopuolella työskentelee parikymmentä henkeä. Yli puolet työntekijöistä on maahanmuuttajia. Porukkaa on Sri Lankan lisäksi Virosta, Turkista, Angolasta, Kambodžasta, Tansaniasta ja Kuubasta.

Keittiö on kuin suuri tehdas. Sieltä valmistuu aterioita Espoon päiväkoteihin, joiden palvelukeittiöissä viimeistellään ruoka lämmittämällä tai paistamalla ja tehdään salaatit ja lisukkeet.

Donista on hienoa, että hän on saanut olla mukana kehittämässä aivan uudenlaista suuren mittakaavan tuotantoa Espoossa. Cook and chill -menetelmässä ruoka valmistetaan, pikajäähdytetään ja tyhjiöpakataan keskuskeittiössä.

Vastapainoa tehdasmaiselle työlle antavat tilaustyöt: Don tunnetaan kaikenlaisten kakkujen taiturina ja hän osaa luoda hedelmistä ja vihanneksista taideteoksia.

”Sri Lankassa niitä tehtiin hienoissa hotelleissa. Itse olen opetellut netistä.”

Donin haaveena onkin päästä vielä opiskelemaan kondiittoriksi.

Suuren kunnian Don sai kokea tämän vuoden alussa, kun hän pääsi ravintola-­alan ammattilaisten PRO-kilpailun finaaliin. Työtovereiden kannustus oli hänestä upeaa.

Tärkeänä henkilönä urallaan Don mainitsee Raahen ammattikoulun opettajan Raija Piipon, joka tuki häntä maahanmuuton alkuvaiheessa. ”Hän oli aina valmis auttamaan suomen opinnoissa.”

Alun perin Donin piti tulla Suomeen vain vuodeksi, kun veli houkutteli. Mutta sitten hän alkoi opiskella kokiksi ja tapasi opiskeluaikana armenialaisen tytön, josta tuli hänen vaimonsa. Perhe kasvoi kolmella lapsella, joista kaksi on jo aikuisia ja nuorin 9-vuotias.

Perheessä syödään monikulttuurista ruokaa. Enimmäkseen Don kokkaa, ja silloin kastikkeeseen hurahtavat niin kardemummat, kanelit kuin neilikatkin – ”niitä kaikkia kasvaa Sri Lankassa” – ja omaan ruokaansa mies lisää vielä chiliä.

Suurin ero suomalaisen ja srilankalaisen ruuan välillä on mausteisuuden lisäksi se, että siellä syödään paljon riisiä ja täällä perunaa, Don kertoo.

”Eikä meillä kasva lainkaan metsämarjoja tai sieniä. Vain viljeltyjä. Suomesta veisin Sri Lankaan marjojen lisäksi karjalanpiirakoita ja opettaisin syömään ruisleipää.”

Suomalainen kouluruokailu on Donin mielestä hieno asia.

”Lasten ei tarvitse odottaa monta tuntia, että pääsisi kotiin syömään niin kuin Sri Lankassa. Ja kouluruoka on hyvää, koska me tehdään sitä!”

Don on saanut kiitosta siitä, että työyhteisössään hän tukee muita maahanmuuttajia. Hän on asunut Suomessa yli puolet elämästään, on Suomen kansalainen eikä itse ole kokenut syrjintää tai muutosta ihmisten suhtautumisessa maahanmuuttajiin.

”Mutta Oulun jutuissa on perää, kyllä ulkomaalaisetkin tekevät pahoja. Kaikki eivät osaa olla kunnolla täällä.”

Nalin Sanjeeva Muthugalage Don

Ammattikeittiön kokki Espoo Cateringilla.

Yksi PRO 2019 -kilpailun finalisteista.

Harrastaa krikettiä, hallussa viisi suomenmestaruutta.