Sieniä on nyt paljon ja kaikkialla – uusien lajien opettelu kannattaa
Ennätysmäinen sienisyksy on villinnyt opettelemaan uusia sieniä - vaikkei niistä aina ruokaa voisikaan tehdä.
Mustatorvisienen voi sekoittaa esimerkiksi ruskotorvisieneen, mutta molemmat ovat erinomaisia ruokasieniä. Kuva: Jaana KankaanpääLiityin kaverin vinkistä Suomen Sieniseuran Facebook-ryhmään. Ja mikä sienitaivas sieltä aukenikaan! Olen oppinut muutamassa viikossa jo valtavan määrän uusia sieniä.
Suppilovahverot maistuvat yhtä herkullisilta, olipa seassa kosteikkovahveroa tahi ei. Rustonupikat kannattaa sen sijaan jättää metsään. Mustatorvisieninä voi sujuvasti syödä myös rusko- tai harmaatorvisieniä.
Lampaankääpinä keräämäni oranssinkarvaiset pullerot taisivatkin olla typäskääpiä, jotka eivät ole niitä parhaimpia ruokasieniä.
Rusko-orakkaita löysin tänä syksynä ison määrän yhdestä paikasta. Niin paljon, että ensi kertaa sain tehdä orakassoosin. Luottopelaajat sipuli ja kerma seuranaan villi kortti grillimauste tekivät kastikkeesta suussa sulavaa.
Uusien sienten opettelu on myös avartavaa: metsässä kävelee ihan uusin silmin. Moni oppimistani sienistä on syötäväksi kelpaamattomia, mutta nyt on vinhaa tallata pöpelikössä tunnistaen samettijalan tai pikkunuijakkaan. Opintaival jatkuu.
Ensimmäistä kertaa löysin kuusiherkkusieniä ja havaitsin niiden anismaisen tuoksun. Silti en vielä rohjennut valmistaa niistä ruokaa, sen verran syvällä on pelko erehtymisestä tappavaan valkokärpässieneen. Älä syö, ellet ole ihan varma.
Haperoiden maailmaan tutustutti armas mieheni, jonka varoitus parista hyvin kirpeästä lajista oli paikallaan. Kokeiluluontoinen tulipunahaperon maistelu sai suun polttelemaan.
Vielä tälle syksylle olisi toiveena löytää mukava potti kehnäsieniä. Niistä tehty pastakastike on makunystyröille taivas. Kerma, sipuli, suola ja pippuri – muuta ei lisäksi tarvita. Ja reilusti voita paistamiseen.
Kirjoittaja on Kantrin-liitteen graafikko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
