Sammakoiden kutuhurmos alkaa toden teolla, kun lämpötila nousee keskipäivällä kymmeneen asteeseen ja iltapäivällä 12:een. Kuvassa rupisammakko. Kuva: Tuomo Kesäläinen
Takatalvi ei pilaa sammakoiden soidinmenoja - kutu kahmii lämpöä tehokkaasti
Ilmojen lämmetessä sammakon, viitasammakon ja rupikonnan orgiat täyttävät ojat ja lammet kudulla.
Läpinäkyvä kutuhyytelö toimii kuin linssinä, joka keskittää auringon valon varsinaiseen munaan ja lämmittää sitä ympäristöä enemmän. Kuva: Tuomo KesäläinenEtelä-Suomessa kevät ehti antaa lupauksen lämmöstä ja herättää monet talvilepoa viettäneet eläimet.
Myös ensimmäiset sammakonkudut ilmestyivät lampien rannoille jo huhtikuun alkupäivinä. Yllättäen palanneet yöpakkaset jäädyttivät kudun – maallikon silmiin näky on koruton.
Turun Yliopiston eläinmuseon konservaattorin Ari Karhilahden mukaan huoli on kuitenkin turha.
”Jäässä olevat kudut saattavat olla pilalla, mutta jään alla sulana pysyneet kestävät passiivisina hyvinkin pitkään. Kun vedet sulavat ja alkavat lämmetä, kudun kehitys jatkuu normaalisti.”
Ei takatalvi ole Suomessa vieras tai harvinainen ilmiö. Yllättäen tuhoisampaa onkin lämpö.
”Toisinaan käy niin, että kun tulee nopeasti normaalia lämpimämpää, kutu homehtuu ja silloin kuolevat kaikki. Liika lämpö ja homehtuminen ovat kylmyyttä pahempi uhka”, Karhilahti valistaa.
Pohjoisen vuodenkiertoon sopeutuneet eläimet koettavat varautua kaikin tavoin kylmiin keväisiin. Näillä leveysasteilla se on elinehto.
Heti ei tule ajatelleeksi, miksi sammakonkutu on sellaista kuin se on.
Kudun rakenne on pitkälle kehittynyt. Läpinäkyvä hyytelö toimii ikään kuin linssinä, joka keskittää auringon valon varsinaiseen munaan ja lämmittää sitä ympäristöä enemmän.
”Mittasimme eräänä keväänä kutujen lämpötiloja. Huomasimme, että kutu saattoi olla jopa neljä astetta ympäristöä lämpimämpää.”
Tästä syystä nuijapäätkin kerääntyvät samaan kasaan, haalimaan auringon lämpöä tumman värinsä avulla.
Etelä-Suomesta löytyy joka kevät sammakkopareja, jotka vääntäytyvät kutupaikalle kalseasta säästä huolimatta. Kunnon kutuhurmos alkaa kuitenkin vasta lämpötilojen noustua.
”Kun lämpötila on puolen päivän aikoihin 10 asteessa ja nousee iltapäivällä 12 asteeseen, sammakot innostuvat oikein toden teolla”, Karhilahti kertoo.
Ruskosammakot, viitasammakot ja rupikonnat kutevat kaikki samoissa ympäristöissä ja samaan aikaan, kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä.
Tulokaslajeina Suomeen saapuneet vihersammakot kutevat huomattavasti myöhemmin, vasta touko–kesäkuussa. ”Ne voivat myös talvehtia nuijapäinä. Niillä ei ole kiirettä kasvaa isoiksi sammakoiksi.”
Parhaita paikkoja sammakoiden kudun seuraamiseen ovat metsien keskellä olevat montut, metsään rajoittuvat lammikot, matalat hiekkamontut sekä heikosti virtaavat purot ja niiden suvantopaikat.
Lammen pitää myös olla rehevä. Liian kliininen vesistö ei sammakkoa miellytä.
”Peltojen ympäröimänä olevat ojat ja lammet on niin moneen kertaan myrkytetty, että niissä ei sammakko oikein selviä”, Karhilahti huomauttaa.
Hyvinä keväinä sammakonkutua on valtavia määriä. Kudusta ei aikuiseksi sammakoksi kehity kuitenkaan kuin mitättömän pieni osuus.
Usein sammakot kutevat esimerkiksi tulvaniitylle, joka ilmojen lämmettyä kuivuu. Tällöin kutu tuhoutuu lähes kokonaan.
Karhilahti kertoo, että kaikki keväällä nähtävä kutu on tavallisen ruskosammakon.
”Viitasammakko kutee syvemmälle, eikä sen kutu nouse pintaan. Rupikonna taas kutee helminauhaa muistuttavan ketjun pareittain olevia munia esimerkiksi vesikasvien varsiin.”
Kudun kehittymiseen sammakoksi vaikuttaa lämpötila.
Heinäkuun lopulla, viimeistään elokuun ensimmäisillä viikoilla alkavat etelässä pikkusammakot nousta maalle ja loikkia ulos kutulammikoista. Silloin niitä on liikkeellä valtavat määrät, neliömetrillä pikkusammakoita voi olla useita kymmeniä.
Vaikka sammakoilla menee hyvin, karsii lisääntyvä rakentaminen myös niiden luontaisia elinympäristöjä.
”Sammakoiden pahin uhka on pienvesistöjen väheneminen”, Karhilahti muistuttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
