Kasvukausi oli lämmin etenkin Pohjois-Suomessa
70:n viime vuoden aikana kasvukausi on pidentynyt Suomessa keskimäärin runsaalla 15 vuorokaudella.
Suomessa kasvukausi kestää pisimpään Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Kuva: Carolina HusuKasvukausi alkoi tänä vuonna etelärannikolla 17. huhtikuuta ja käsivarren Lapissa 24. toukokuuta. Kilpisjärven Kyläkeskuksen asemalla kasvukausi päättyi 29. syyskuuta, Lounais-Suomessa se jatkunee vielä kuukauden päivät.
Termisellä kasvukaudella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella. Kasvukausi lyhenee merkittävästi etelästä pohjoisimpaan Suomeen siirryttäessä.
Syksyllä terminen kasvukausi päättyy, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +5 asteen alapuolelle tai maahan sataa pysyvä lumipeite. Myös useana yönä peräkkäin esiintyvät kovat yöpakkaset katkaisevat kasvukauden.
Kasvukauden perusteella voidaan laskea tehoisa lämpösumma. Suomen pohjois- ja eteläosien lämpösummissa on huomattava ero. Etelä-Suomen tehoisa lämpösumma on noin 1 400 astepäivää, mutta pohjoisessa se jää keskimäärin alle 800:n astepäivään. Korkein Suomessa mitattu kasvukauden lämpösumma on Turun Artukaisten asemalla 2018 saavutettu 1 974 astepäivää.
”Laskelmaan otetaan mukaan päivät, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää +5 astetta. Yli viiden asteen kynnysarvon yli menevät lämpöasteet lasketaan yhteen”, sanoo tutkimusprofessori Juha Aalto Ilmatieteen laitokselta.
Tehoisa lämpösumma liittyy läheisesti biologiseen aktiivisuuteen. Se heijastelee suotuisia lämpötilaoloja, jotka mahdollistavat muun muassa kasvien yhteyttämisen.
”Eliöt reagoivat lämpöön. Esimerkiksi kirjanpainajan kehitysvaiheet ovat riippuvaisia lämmöstä. Kun lämpösumma ylittää 700 astepäivää, ensimmäinen sukupolvi aikuistuu ja aloittaa parveilun. Vastaavasti 1 400 astepäivän ylittyminen mahdollistaa toisen sukupolven aikuistumisen.”
”Tutkimuksen mukaan Pohjois-Euroopan termisissä kasvukausissa on tapahtunut huomattavia muutoksia seitsemän viime vuosikymmenen aikana. Suomen alueella se on pidentynyt keskimäärin hieman yli 15 vuorokaudella”, Aalto sanoo.
Kasvukauden alku on aikaistunut, sillä muutos on tapahtunut nimenomaan keväästä. Talvi ja kevät ovat lämmenneet enemmän kuin syksy.
”Muutos näkyy erityisen selvästi tutkimusalueen eteläosissa, missä on ollut valmiiksi lämpimämpää. Kun lämpeneminen etenee ja termisen kasvukauden lämpötilan kynnysarvo ylittyy useammin, vaikutus alkaa tulevaisuudessa näkyä myös pohjoisessa.”
Kasvukausien piteneminen mukailee yleistä lämpenemiskehitystä. Alueellista vaihtelua tuovat myös korkeussuhteet ja vesistöjen läheisyys.
”Tutkimuksessamme huomasimme myös, että kaupunkimaisten asutuskeskusten läheisyys vaikuttaa kasvukausiin niitä keskimäärin keskimäärin pidentäen ja lämmittäen", Aalto sanoo.
Kasvukausien pidentymisellä on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia ruuantuotantoon ja metsätalouteen.
”Viljeltävä lajisto monipuolistuu. Kasvuedellytykset paranevat ja sadot mahdollisesti suurenevat, kun kasveilla on enemmän lämpöä ja tehokasta kasvuaikaa käytettävänään”, Aalto sanoo.
Lämmön lisääntyessä haihdunta lisääntyy, ja kasvit tarvitsevat enemmän kosteutta elintoimintoihinsa.
”Jos sadannassa tulee muutos huonompaan kuten odotetaan tapahtuvan, kuivuus saattaa leikata lämmön tuottamaa hyötyä.”
Aallon mukaan hyönteisten kasvuedellytysten paraneminen ja useiden hyönteissukupolvien kehittyminen kasvukauden aikana aiheuttavat tulevaisuudessa kasvavan riskin ruuantuotannolle ja metsätaloudelle.
”Kuivien jaksojen lisääntyminen aiheuttaa stressiä kuusen kaltaisille lajeille altistaen ne lisääntyville hyönteistuhoille”, Aalto sanoo.
Kasvukauden pidentyminen mahdollistaa myös vieraslajien runsastumisen, joille olosuhteet muuttuvat sopiviksi. Miten se vaikuttaa Suomen luonnon monimuotoisuuteen, jää nähtäväksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
