Tuolla on meidän pihatto!
VALTIMO (MT)
Etelästä käy vienoinen tuuli, mutta muuten sää on ihanteellinen kuumailmapallolennolle. Paikallinen sade väistyi alkuillasta, ja aurinko saa tehdä tilaa täysikuulle iltataivaalla hehkuen.
Kuumailmapallolennolle matkaajien jännitys alkaa hellittää tai tiivistyä, kun lähtöhetki iltakahdeksalta lähestyy. Yrittäjäkaksikko on ajanut pallonsa kanssa Suomen halki Oulusta Valtimolle.
Porukalla lähdetään sopivaa peltoa etsimään etelästä Jokikylän suunnasta, jotta päästäisiin kirkonkylän päälle lentämään – ja löytyyhän sellainen.
”Ennen ei ole tällaista kulkupeliä täällä näkynyt. Kyytiin en varmasti lähtisi, sen verran minulla on korkean paikan kammoa”, isäntä Juha Janttonen juttelee kamera kaulassaan pellolle kiiruhtaessaan.
Samaan aikaan pallomiehet levittävät 25-metrisen polyesterikankaansa Janttosen heinämaalle.
”Keväällä tuli rehua niin paljon, ettei enää ole väliksi sen kasvusta”, Janttonen myhäilee.
Ei ihme, että pilottimme Olli Muhonen muistaa Pohjois-Karjalasta nimenomaan ystävälliset ihmiset.
”Kieltävää vastausta laskeutumiselle tai nousulle ei ole tullut koskaan”, seitsemän vuotta yleisöä lennättänyt Muhonen kertoo.
Lentoidean äiti Virpi Määttä-Timonen Valtimon pohjoisesta Rumon kylästä on matkustajista ainut, jolle lentokokemus on viime kesältä tuttua. Nyt hän osti lennon miehelleen Jari Timoselle 40-vuotispäivälahjaksi.
Viimeksi pallossa juhlittiin Virpin isän 60-vuotispäivää, jolloin Jari ei päässyt töidensä takia mukaan.
”Ei tuo ainakaan venäläistä helikopteria pahempi paikka voi olla”, Jari Timonen tuumailee ennakkoon ja on selvästi tyytyväinen synttärilahjaansa.
Virpi kuulutteli muut lähtijät mukaan Avointen kylien -teemaviikon ohjelmaesitteen kautta, ja sieltähän kuumailmapallolento tietenkin pomppasi esiin perinteisten kylätanssien ja kirpputorien joukosta hurjimpana.
”Tuo pitää kokea”, ajatteli Valtimon Verkkojoelta kotoisin oleva Reino Kukkonen ja innosti vaimonsa Mirjan mukaan.
Niina Huusko kiirehtii välillä pellonlaidalle asuntoautoon imettämään kolmekuista kuopustaan ja iloitsee täysillä 30-vuotislahjaksi saamastaan elämyspaketista.
Mummo hoitaa vauvaa sillä välin, kun muu Huuskon perhe liitelee ilmojen halki. Esikoinen Jonne Huusko on vasta viisivuotias, mutta täysillä lähdössä lennolle.
”Pallo on järkyttävän iso. Sisältä ihan kuin jäähalli. Mummoa varmaan pelottaa”, kuuluivat Jonnen kommentit.
Niinalle kuumailmapallolento on ollut pitkäaikainen haave, josta tiesivät sekä isosisko Katja Timonen että puoliso Hannu Huusko. Molemmat ryhtyivät heti toimeen, kun pallo oli tulossa kotiseudulle.
”Pidän elämyksistä ja kokemuksista, kuten tästä, että saan olla hetken kuin taivaan lintunen. Benji-hypyn tein jo, joten ehkä seuraavaksi suuntaan laskuvarjolla hyppäämään”, Niina paljastaa, kun olemme jo sujahtaneet 800 metrin korkeuteen.
Parasta Katjalle on se, kun tuttu maisema alkaa erottua.
”Tuossa näkkyy meidän pihatto! Lehmätkin ovat tuolla”, sisarusten kotitilalla nautakarjan kasvatusta jatkava Katja hihkuu, mutta Niina ei kiintopistettä maisemasta heti hahmota.
”Antin talo on tuolla, tässä on Haapajärvi, Naurisniemi on tuossa, tuo on Peltolantie, katso kolmionmuotoista peltoa ja keltaista kattoa!” viisaavat puoliso Hannu ja sisko Katja sormilla tiuhaan osoitellen.
Pilotti Olli Muhonen suhauttelee kaasuliekkiä palloon niin tiuhaan tahtiin, että hiki nousee päähän. Hän kertoo, että meidän pitää lentää vähän tavallista korkeammalla ilmavirtausten takia.
Matalalla tuulet suuntaisivat pallon poispäin Valtimon kirkolta, jonka kuitenkin seurueemme haluaa nähdä. Ja näemmekin: urheilukentän, kirkon, koulukeskuksen sekä Jonnen mummin ja ukin talon. Upeat vesistöt ja paljon maatiloja peltojen saartamina.
”Tämä on hiljaista menoa!” ihastelee Reino, kun olemme hetken malttaneet olla taivastelematta avaruutta, lämpöä, aurinkoa, pikkuruisia veneitä järvellä, pirunpeltoja ja muita asioita.
”Ihan hitsisti on maailmassa puita! Montako niitä on? Iskä, mihin Suomi päättyy? Tiputanko lippikseni?” Jonne pohdiskelee ja saa äidiltään tiukan vastauksen:
”Nyt et tiputa sinne mitään etkä yhtään kurkottele reunan yli!”
Ajan taju ilmassa katoaa. Utua on sen verran, ettemme Venäjälle saakka näe, vaikka ei se kaukana ole. Katselemme erivärisiä lampia, erotamme levät, kivikot, vihreyden sävyt ja vesien sinisyydet.
Lentotuntimme hupenee. Niina kuvaa oloaan kuin huvipuistolaitteen jälkeiseksi huteruudeksi, vaikkei kori juurikaan heilahtele. Korvat menevät lukkoon nousussa ja laskussa.
Erään talon savupiippu tuntuisi olevan hipaisuetäisyydellä, samoin pihakoivu, jonka vierestä kaarramme kylätietä kohti.
Ovesta kurkistava lomalaisten joukko vaihtaa jalkapallon MM-loppuottelun kuumailmalennolta palaavien laskeutumisen seuraamiseen. Olemme Valtimon Nuolijärvellä aivan Eino Roinisen talon vieressä.
”Minä jo kuuntelin, että sataako siellä. Ääni oli vähän kuin ukkosen huminaa, ja sitten ikkunasta näin ison pallon”, Roininen astelee ulos hyväntuulisena yhdentoista maissa illalla yleisöjoukon jatkeeksi.
Joku soittaa vielä naapuripellon omistajalle Kejosen Sepolle, jolta saadaan lupa läväyttää pallo heinikkoon.
Ryhmäkuvauksen jälkeen alkavat lopputyöt: pallo kasaan, kori autoon ja lopulta on aika ranskalaisten esikuvien tapaan poksauttaa kuohuviinipullo auki ja onnitella niin syntymäpäiväsankareita kuin kukin itseämme: saimme nauttia ainutlaatuisen kappaleen kauneinta kesä-Suomea.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
