Lantaa tuli ajettua pellolle ja paljon, maalaislääkäri Kiminkinen muistelee: ”Lääketieteelliseenkin hain puolisalaa”

Maalaislääkäri Tapani Kiminkisellä on selkeä mielipide sote-uudistuksesta. ”Pieleen meni ja pahemman kerran. Sairaat, köyhät ja ikäihmiset jäävät hoitamatta.” Kuva: Anne Anttila

”Ulla on minun ensirakkauteni ja tärkein voimavarani. Ilman häntä en olisi myöskään maalaistohtori Kiminkinen.”

Näin kauniisti saarijärveläinen Tapani Kiminkinen kuvailee sairaanhoitajana toiminutta puolisoaan, Ulla Kiminkistä.

Kiminkiset ovat edelleen tiivis tiimi.

”Olemme auttaneet ja tukeneet toisiamme opiskeluajoista lähtien. Ullan ansiosta olen päässyt tutustumaan myös sairaanhoitajan työhön ja tämän kokemuspohjan myötä olen enemmän samaistunut hoitajiin kuin lääkäreihin”, Tapani Kiminkinen luonnehtii.

Pienviljelijäperheen ainoana lapsena varttuneesta Kiminkisestä ei tullut Pylkönmäelle uutta isäntää.

”Viljely hevosvetoisella tilalla oli niin pienimuotoista, että jatkaminen oli täysin mahdotonta. Töitä kuitenkin opin tekemään ja monenlaista. Suomenhevonen oli tuolloin maanviljelijän paras kaveri, joten tähän kaverisuhteeseen minäkin ehdin pureutumaan. Paskaa tuli pellolle ajettu ja paljon”, Kiminkinen muistelee.

Kovana työmiehenä tunnettu Taavi Tapani ei tehnyt numeroa myöskään tulevaisuuden suunnitelmistaan.

”Lääketieteelliseenkin hain puolisalaa. Köyhänä poikana myös pääsykokeisiin valmistautuminen tapahtui työn ohella. Päivät tein peltohommia ja iltaisin keskityin lukemiseen. Ovet lääkikseen kuitenkin avautuivat. Mutta olihan se alku nuorelle maalaispojalle hyvin kokemusrikasta, sillä tie tohtoriksi alkoi ruumiita leikkelemällä.”

Ulla ja Tapani Kiminkinen ovat pitäneet yhtä opiskeluajoista lähtien. ”Olemme tiimi niin työssä kuin kotioloissakin. Ullan ansiosta elämäni on edelleen hyvin merkityksellistä”, tohtori Kiminkinen kehuu vuolaasti. Kuva: Anne Anttila

Ujosta maalaispojasta kasvoi ajan myötä rohkea oman tien kulkija.

”Alkuun kulkua ravisteli riittämättömyyden tunne. Pipo päässä ja valintatalon muovikassi kädessä yritin sulautua joukkoon, mutta vaatimattomuus heijastui kuitenkin kaikkeen, jopa ruokaan. Kun toiset söivät pihvejä, minä herkuttelin kotoa tuoduilla perunoilla ja lenkkimakkaralla”, Kiminkinen kertoo.

Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta hänestä tuli kuitenkin pidetty lääkäri.

Vuodesta 1980 lähtien hän on toiminut Saarijärven terveyskeskuslääkärinä.

”Olen erikoistunut maalaislääketieteeseen ja tähän voi erikoistua vain Saarijärven terveysasemalla. Täällä olen oppinut kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet ja loput taidot olen opetellut Ullan laajalla suvulla.”

Vaikka tohtori Kiminkinen on virallisesti eläkkeellä, niin yhä edelleen hän hoitaa hoivakotien asukkaita ja tekee myös ajokorttitodistuksia. Viimeisen päivystyksensä Kiminkinen hoiti elokuun lopussa.

Lääkäreiden on laitettava itsensä likoon. Tämä toimintamalli on toiminut myös Kiminkisen johtotähtenä.

”Tiedot, taidot ja lähimmäisen rakkaus ovat lääkärin tärkeimmät arvot. Lääkärin työn tulisi olla kutsumus, mutta valitettavasti sitä ei nähdä enää sellaisena. Kutsumuksen ohella peräänkuuluttaisin myös taitoja ja taidot syntyvät vain tekemällä ja oppimalla. Suunta olisi oikea, jos lääketieteen opiskelijat velvoitettaisiin suorittamaan kaikki harjoittelut julkisessa perusterveydenhuollossa. Ja myös valmistumisen jälkeen olisi hyvä, jos lääkärit toimisivat julkisella puolella 2-3 vuotta.”

Perinteisiä arvoja kunnioittava Kiminkinen on syvästi huolissaan myös sote-uudistuksesta.

”Vanhukset ja sairaat jäävät täysin heitteille. Maalaisjärki ja omalääkäri-järjestelmä pelastaisivat tilanteen, mutta kun päätöksiä tekevät virkamiehet ja poliitikot, niin lopputuloksena on kasvoton kaaos. Nyt tarvitaan lisää lääkäreitä ja myös koulutuksen lisäämistä. Lisäksi lääkäreiden tulisi jalkautua kentälle. Pöydän takaa jäävät monet sairaudet hoitamatta”, Kiminkinen painottaa.

Myös sairaanhoitajana ja hoiva-alan esimiehenä elämäntyönsä tehnyt Ulla Kiminkinen jakaa miehensä ajatukset.

”Päättäjienkin tulisi muistaa, että ihmiset sairastavat ja synnyttävät ympäri vuorokauden. Me olemme Kiminkisen kanssa olleet aina myös työtiimi, joten vastaavanlaiselle lääkäri-hoitaja -toimintamallille olisi jalansijansa myös tässä hetkessä. Varsinkin pienissä maalaiskunnissa.”

Tapani Kiminkinen tuntee asiakkaansa ja asiakkaat lääkärinsä, sillä rinnalla kulkeminen jatkuu jo kolmannessa polvessa.

”Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saavat olla osa yhteisöä. Tämä näkyy villasukkapinossa, mutta ennen kaikkea siinä, että elän ammatillista unelmaani ja elämäni on muutenkin hyvin merkityksellistä.”

Juurevaa kansankieltä puhuva Kiminkinen tunnetaan syrjäkylilläkin siitä, että hän toimii aina paikkakunnan ja kyläläisten parhaaksi.

”Sote-uudistus toi mukanaan turvattomuuden tunteen, joten jokaisessa kunnassa tarvitaan jatkossakin edes jonkinlainen terveysasema. Maalaislääkärinä taistelen nyrkit savessa myös ikäihmisten puolesta. Mummoja ja pappoja ei saa siirrellä kuin shakkinappuloita, joten jokaisessa suomalaisessa kunnassa tarvitaan myös hoivakoti. Eurot eivät saa syrjäyttää ihmisarvoa.”