Vierasyliö Kauppaneuvottelujen neljäs kierros

EU:n komissio ja USA ovat aloittelemassa tässä kuussa New Yorkissa neljättä neuvottelukierrosta kahden väliseksi vapaakauppasopimukseksi.

Yhtenä, eikä ollenkaan vähäisempänä kysymyksenä ovat elintarviketurvallisuuteen läheisesti liittyvät eläin- ja kasvinterveysasiat.

Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) on Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin (EU) välinen vapaakauppasopimus. Sopimuksella on tarkoitus poistaa kaupan esteitä.

EU-maissa hyödyn arvellaan olevan kokonaisuudessaan noin 0,7 prosenttia EU:n kansantuotteesta eli 122 miljardia euroa vuodessa ja vastaavasti Yhdysvalloille etu olisi 0,4 prosenttia eli 41 miljardia euroa.

Luvuista voidaan olla eri mieltä, mutta kaupan vapautumisen Atlantin molemmin puolen edesauttaa osapuolten taloudellisia aktiviteetteja.

Sopimusneuvottelut on tarkoitus saada ratkaistua vuoden 2016 lopussa eli kun presidentti Obaman kausi päättyy. Aikataulu on kuitenkin kovin kunnianhimoinen.

Kauppaneuvotteluja käydään julkisuudelta piilossa ja USA:n neuvotteluosapuolen vaatimuksesta neuvotteluasiakirjat eivät ole julkisia.

Tästä jäsenvaltiot ovat esittäneet tiukkoja vastalauseitaan. Euroopassa viranomaiset voivat käydä tutustumassa ja lukemassa niitä EU:n komission kaupan pääosaston lukusalissa Brysselissä. Asiakirjojen kopiointi tai valokuvaaminen on kielletty.

Julkisuudessa on kovasti kritisoitua mahdollisesti

sopimukseen liitettävää investointisuojaa. Toistaiseksi paljon vähemmälle keskustelulle ja laajaa kuluttajakuntaa koskevaa on jäänyt niin sanottu SPS-luku.

SPS-kirjainyhdistelmä tulee sanoista sanitary ja phytosanitary eli eläin- ja kasvienterveys. Asiakokonaisuus on kuitenkin yksi vaikeammista neuvotteluosista ja se on

vaikeasti yhteensovitettavissa.

Yhteisillä eläin-, kasvien ja elintarviketurvallisuusstandardeilla harmonisoidaan kansainvälistä eläin- ja kasvituotteiden sekä elintarvikkeiden kauppaa, eli yhdenmukaistetaan kaupan kohteen olevien tuotteiden laatua.

Yhteisiä standardeja luodaan kansainvälisissä järjestöissä kuten OIE:ssa (kansainvälinen

eläintautijärjestö) sekä YK/FAO:n alaisissa IPPC:ssä (kansainvälinen kasvinterveyskonventio) ja Codex Alimentariuksessa (kansainvälinen elintarviketurvallisuusstandardi).

TTIP-neuvottelujen SPS-

luvun yleisenä tavoitteena on varmistaa eläinten ja kasvien terveyttä kuitenkin niin, että tarpeettomia kaupan esteitä ei luoda.

Kauppaan liittyviä prosesseja on yksinkertaistettava ja selkeytettävä. Vientitodistusmallien ja sisällön on perustuttava joko OIE:n, IPPC tai Codex Alimentariuksen luomiin käytänteihin tai muutoin kummankin osapuolen hyväksymiin malleihin.

Perusperiaatteena on, että tuontitarkastusten on perustuttava riskiin ja laatuvaatimusten tieteelliseen arviointiin, jollei sopimuksessa jotain muuta sovita.

Tarkastuksilla ei saa rajoittaa kauppaa muutoin kun on tarvetta saavuttaa kansainvälisten sopimusten mukainen terveyden ja/tai turvallisuuden taso.

Vaikein kohta SPS-luvussa, ja hankala myös koko kauppasopimusta ajatellen on muuntogeeniset organismit (gmo) ja mahdollisesti myös muut uudet teknologiat, kuten kloonieläimet.

Alun alkaen EU:lla on ollut tiukka kanta jättää gmo:t

neuvottelumandaatin ulkopuolelle, mutta siitä huolimatta asia halutaan nostaa neuvottelupöydälle. Euroopan

parlamentin ympäristövaliokunta toisaalta vaati gmo-asioiden jäättämistä sopimuksen ulkopuolelle.

Muita valiokunnan vaatimuksia poisjätettävistä kokonaisuuksista ovat muun muassa hormonien käyttö nautasektorilla, kemikaalilainsäädäntö REACH ja kloonaus.

Neuvottelujen taustalla ja asetelmaa vaikeuttamassa on EU:n komission päättämättömyys hyväksyä yhteensä 17 eri muuntogeenistä rehukäyttöön tarkoitettua maissi-, soija-, rapsi- ja puuvillalajiketta.

EU:ssa saatiin jokin aika sitten päätettyä kansallisesta mahdollisuudesta päättää gmo-lajikkeiden viljelystä. Nyt komission on antamassa vielä huhtikuun aikana ehdotuksen

muuttaa gmo-lajikkeiden rehu- ja elintarvikekäyttöön tarkoitettujen lajikkeiden hyväksyntäprosessia yksinkertaiseen enemmistöpäätöksen suuntaan.

Samalla mahdollistettaisiin

kansallinen päätösvalta

hyväksyä gmo-rehujen käyttö kussakin jäsenvaltiossa. USA, Kanada, Australia ja Brasilia ovat esittäneet tyytymättömyytensä vielä julkaisemattomaan esitykseen.

Hyväksyntäprosessien tulisi olla selkeät eri osapuolille, kuten jäsenvaltioille, alan

teollisuudelle ja rehun tuojille.

Ongelmana ei tällä hetkellä ole, etteikö tiedettäisi mistä ja miten EU:ssa asiat hyväksytään, vaan se, ettei päätöksiä synny. Prosessit on tarkoin kirjattu ylös täysin julkiseen lainsäädäntöön. Hyväksyntäprosessit tieteellisine arviointeineen vievät aikaa vuosikausia.

EU on kasvinterveysvaatimuksissaan tiukka. Se haluaa tarkkaa tietoa kasvintuhoojatilanteista ja haluaa näin suojella aluettaan uusilta vaarallisilta kasvintuhoojilta.

EU vaatii myös eläinten hyvinvoinnin huomioon

ottamista kahden välisissä sopimuksissa.

EU:lla on kansainvälisesti katsottuna tiukat eläinten hyvinvointivaatimukset. Osapuolten samanlaiset tuotantosäännöt parantaisivat eläinten hyvinvointia, mutta samalla jäsenvaltioiden kilpailukyky ei heikenny tiukempien vaatimusten takia.

Suomi on tukenut Ruotsia antibioottien käytön vähentämisessä ja on esittänyt asian ottamista mukaan neuvotteluihin.

Kirsi Heinonen

Kirjoittaja on Suomen pysyvän edustuston maatalousattasea Brysselissä.

Avaa artikkelin PDF