Runsas kukinta takaa hyvän sadon — pohjoisten soiden aarre odottaa nyt noutajaansa
Lämmin sää ja pölytyksen onnistuminen on kypsyttänyt pohjoisen herkkumarjan poimintakuntoon.
Onko erityisesti pohjoisten soiden herkku hilla, lakka vai muurain? Ranualla lakka-nimityksellä hillaa kysyvä ohjataan pilke silmäkulmassa lähimpään rautakauppaan. Esimerkiksi pohjalaismaakunnissa on käytössä valokki ja lintti, kaakkoismurteissa tunnetaan löttö. Lukijan kuvassa näkyvä 9,5 kilon marjasaalis poimittiin Pohjois-Kuhmon Hirvivaaran viereisiltä soilta alkuviikosta neljän tunnin keräilyn jälkeen. Kuva: Juha HeikkinenNopeimmin kypsyneiden marjojen poiminta alkoi jo heinäkuun puolivälin tienoilla, jolloin satoa saattoi ostaa yksityisiltä poimijoilta hillapitäjä Ranualla.
Marjojen kypsyminen on vaikuttanut aikaiselta muihin vuosiin verrattuna, mutta Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Rainer Peltolan mukaan ajankohta ei poikkea mitenkään tavanomaisesta.
”Kypsyminen on käynyt oikeastaan aika normaaliin aikaan, vaikka ensimmäisiä marjoja on jo kaupan”, Peltola sanoo.
Satonäkymät ovat tällä hetkellä vähintään kohtalaiset, puhutaan jopa hyvästä sadosta. Se olisi kolmas peräkkäinen huippuvuosi hillalle.
Yksi tärkeimmistä ellei peräti tärkein tekijä sadolle on suotuisen sään lisäksi pölytys, jonka onnistuminen on myös riippuvainen suotuisista säistä. Pölyttäjähyönteisten määrässä ei tässä kohdin näy muutoksia.
”Meidän tarkkailupaikoilla hillan pölytysprosentti oli jonkin verran alle 30 prosenttia eli alle kolmasosa kukista kehittyi raakileiksi saakka. Sekin on itse asiassa ihan tavanomainen tulos.”
Hyvä sato selittyy kukinnan runsaudella.
”Kukkia oli vain nyt niin paljon, että tavanomaisella pölytyksellä päästiin hyvään satoon.”
Viime vuonna kesäkuun kuivuus aiheutti laatuongelmia. Tällöin marjan mehukkuus kärsi.
”Kuivuus oli niin hurjaa, että hillan kosteista kasvupaikoista huolimatta tappioitta ei viime vuonna säilytty.”
Tänä kesänä heinäkuun alun sadekuurot saattoivat auttaa marjojen pulskistumista.
”Hillan kypsymisvaiheen kuivuus tuottaa laatuongelmia. Vesi auttaa tällöin, eikä marjoista tule kuivia kittanoita.”
Tänä kesänä kaksi nuorta tutkijaa on ollut marjapartiossa välittämässä tietoa satohavainnoista maastosta.
”Marjapartio on liikkunut enimmäkseen Kittilän seudulla. Siellä on havaittu jonkin verran hallavaurioita, mikä on varsin yleistä mitä pohjoisempana ollaan.”
Vaihtelu suosta toiseen on siellä Peltolan mukaan eteläisempiä maastoja suurempaa.
”Vierekkäisissä soissa toinen saattaa olla tyhjä ja toinen täynnä marjaa,” Peltola kuvailee vaihtelun suuruutta.
Mustikan valtakunnallinen kokonaissato on noin 180 miljoonaa kiloa, puolukan 250 miljoonaa kiloa. Hillasato on merkittävästi tätä pienempi.
Marjamääriä on haastava mitata, kun vaihtelu on suurta eikä tietoja mene verottajalle asti. Kotimaisten poimijoiden voimin poimittujen luonnonmarjojen arvo voi Peltolan mukaan olla rahallisesti hyvinkin suurempi kuin mitä thaipoimijat tuottavat.
”Markkinathan poikkeavat tässä toisistaan. Suomalaiset toimittavat poimimansa marjat myyntiin perattuina, kun taas thaipoimijat poimivat roskaisina, millaisena teollisuus pääosin sen ostaa.”
Erikoistutkija itse kertoo itse käyvänsä varsin vähän marjassa.
”Se johtuu varmaankin siitä, että tuntuu siltä kuin menisi töihin.”
Yksi tärkeä viesti Peltolalla on muistutukseksi jokaiselle marjaan lähtijälle.
”Ottakaa hyvät ihmiset puhelin aina mukaan. Pelastustoimi on aika hyvä löytämään kadonneet, mutta onhan heillä parempaakin tekemistä. Lisäksi läheisille aiheutuu turhaa huolta katoamisista”, hän muistuttaa.
Kännykkään kannattaa ladata 112-appi, joka auttaa pelastusviranomaisia paikallistamaan hädässä olevan tarkemmin kuin pelkän puhelinsignaalin avulla.
Lue myös:
Ranuan hillat kiinnostavat laajasti – hillakarttoja katsottu yli 250 000 kertaa
Mistä niitä marjoja oikein löytyy? Marjasatoennusteet tarkentuvat tulevaisuudessa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
