Rypsistä syntyy uusi kasviproteiini ruokapöytään
Rypsiproteiini sopii syötäväksi, mutta myös ihonhoitoon. Tutkimuspäällikkö Raija Lantto esittelee espanjalaisyrityksen kehittämää ihovoidetta. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoPöydällä on pussillinen ruskeita rypsipötköjä. Niitä voi maistella, tutkimuspäällikkö Raija Lantto kehottaa ja pistää yhden suuhunsa.
”Eikös ole miellyttävä pähkinäinen maku”, Lantto kyselee toimittajalta ja kuvaajalta. Olemme samaa mieltä, mutta jääkö tuota makua rypsiproteiiniin, uuteen lopputuotteeseen?
”Kyllä siihen jää”, Lantto vakuuttaa.
Rypsipötköt ovat oikeasti lehmien herkkua. Valkuaisrehua, joka saa ne lypsämään tutkitusti paremmin kuin soija. Rehua syntyy sivutuotteena, kun rypsistä puristetaan öljyä.
Sama sivutuote on otettu Lanton johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa rypsiproteiinin raaka-aineeksi.
”Kun öljy on kylmäpuristettu pois, jäljelle jää äärimmäisen arvokas raaka-aine.”
Lantto on koulutukseltaan bioteknologi, joka johtaa elintarvikkeiden ja biomassojen prosessointia koskevaa tutkimusta VTT:ssä.
Rypsipuristeesta onnistuttiin kehittämään tuote, joka sisältää proteiinia ja kuitua. Mukana on myös tilkka terveellistä öljyä kylmäpuristuksen jäljiltä.
Vastaavaa innovaatiota ei maailmasta löydy. Kanadalaiset yritykset ovat kehittäneet rypsikasveista niin puhtaan proteiinin, ettei se toimi läheskään yhtä hyvin esimerkiksi smoothien ainesosana.
Uusi tuote sisältää proteiinia 40–50 prosenttia. Vaikka proteiinin määrästä on kuidun hyväksi tingitty, se vastaa reilusti pihvin pitoisuutta.
”Rypsin proteiini on ravitsemuksellisesti erinomaista, koska siinä on hyvä aminohappokoostumus.”
VTT pilkkoi rikastetun proteiinin entsyymeillä peptidiseokseksi, jonka bioaktiivisia ominaisuuksia määriteltiin Katalonian polyteknisessä yliopistossa Espanjassa. Peptidi-fenoliuutetta on jo ehditty sikäläisissä pk-yrityksissä kokeilla menestyksellisesti ihovoiteisiin ja kroonikkovaippoihin.
Elintarviketeollisuudelle avautuu kiinnostavia mahdollisuuksia käyttää rypsiproteiinia tuotteiden ainesosana. Lantto ottaa esimerkiksi terveelliset juomat, joista muun muassa Raision kaurajuomat ovat suosittuja. Rypsijuomassa maistuisi kauran sijaan aavistus pähkinäistä aromia.
”Rypsiproteiini voisi olla vaikka makkarassa korvaamassa osaa lihasta. Taivas on rajana, kun tuotteelle mietitään sovelluksia.”
Projektin tutkija ja väitöskirjan tekijä Katariina Rommi on innostunut ajatuksesta kehittää uudentyyppinen levite.
”Rypsiöljyn ja -proteiinin voisi yhdistää seokseksi, jonka haluaisin nähdä vaikka leivän päällä. Näin yhdistettäisiin kaksi hyvää asiaa”, Rommi sanoo.
Lanton mielestä rypsiproteiinin voisi leipoa leipäänkin.
Näin leipään saataisiin lisää sekä proteiinia että kuitua.
Tutkimuksella haluttiin löytää vaihtoehto soijalle, jota tuodaan Eurooppaan etupäässä Brasiliasta ja Yhdysvalloista.
”Soija on hyvä ja halpa proteiinin lähde, mutta monopoli ei tietenkään ole hyväksi. Sekä Suomessa että Euroopassa etsitään nyt soijaa korvaavia proteiinin lähteitä.”
EU on VTT:n koordinoiman tutkimusprojektin päärahoittaja.
Vaikka soijaa tuodaan etupäässä rehuksi, soijaproteiinia käytetään laajalti elintarvikkeissa. Se toimii veden sitojana monissa valmisruuissa, vaikkapa kotoisissa mummon lihapullissa tai broilerin pihveissä.
Maailman väestö kasvaa Lanton mukaan sitä tahtia, ettei liha yksinkertaisesti riitä proteiinin lähteeksi.
”Lähivuosikymmeninä ollaan väistämättä sen tilanteen edessä, että proteiinia täytyy saada enemmän ja enemmän kasviperäisestä lähteestä.”
Amerikkalainen tutkimuslaitos Lux Research on ennakoinut, että kasviperäisten proteiinien kirjo monipuolistuu nopeasti lähivuosikymmeninä. Soijan osuus putoaisi alle 30 vuodessa noin 40 prosenttiin tarjonnasta.
Maailmalla käy kova kohina tutkimuksesta jo nyt, kun ensimmäisiä tuloksia on julkaistu. ”Yhteydenottoja on tullut ympäri maailmaa sekä yrityksistä että mediasta”, Lantto kertoo.
Merkittävää rapsiproteiinin tuotantoa syntyy Eurooppaan lähivuosina, Lantto ennakoi. Hän kannustaa kotimaista elintarviketeollisuutta pohtimaan tuotannon käynnistämistä. Ainesosatuotanto on tällä hetkellä Suomessa vähäistä.
Rypsiproteiinin hinta saattaa asettua lähelle herneproteiinia, jota tuotetaan jonkin verran Euroopassa. Herneproteiinin kaupallinen arvo on noin 5 000 euroa tonnilta. Rehuna käytettävän rypsipuristeen tonnihinta pyörii tutkimuksen mukaan 150–300 eurossa.
Yksi pullonkaula piilee raaka-aineen riittävyydessä. Viljelyala on Suomessa supistunut merkittävästi huippuvuosista. Lisäksi öljyn kylmäpuristus on hajautunut moneen pienyritykseen.
Rypsiä ja tulevaisuudessa rapsia olisi Lanton mielestä joka tapauksessa tärkeä viljellä nykyistä enemmän jo omavaraisuuden takia.
”Seuraavan hallituksen pitäisi mahdollistaa koko arvoketjun toiminta pellolta pöytään asti.”
TARJA HALLA
Rypsin
proteiini on
ravitsemuksellisesti
erinomaista,
koska siinä
on hyvä
amino-
happokoostumus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
