Maailma matkasi vauhdilla kohti ruokakriisiä jo ennen Ukrainan sotaa ‒ sota vie maailmankaupasta jopa noin 50 miljoonaa tonnia vehnää

Jos hauraan demokratian maissa aletaan kärsiä nälkää, on selvää, mitä tapahtuu, Csaba Jansik sanoo. Kuva: Kari Salonen

Maailman viljantuotanto on jo pitkään ollut kysyntään nähden niin veitsenterällä, että pienetkin muutokset vaikuttavat. Tänä keväänä tuli iso: Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Hinnat nousivat, nälkäisten määrä kasvaa ja pakolaisaaltoa pelätään.

Maailma oli matkalla kohti ruokakriisiä jo ennen sotaakin, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik toteaa.

Viljavarastojen riittävyys on ollut nuorallatanssia jo pitkään, hän luonnehtii. Maailman väkiluku kasvaa jatkuvasti, ja tuotannon pitää pysyä kasvun tahdissa. ”Tähän saakka se on pysynyt, ihme kyllä, mutta tilannetta ei voi pitää itsestäänselvänä.”

Oheisesta kuviosta käy ilmi, että maailman viljantuotanto on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut yli neljänneksen, 1,8 miljardista tonnista 2,3 miljardiin. Saavutus on huikea, ja sen taustalla ovat muun muassa suotuisat säät, lajikkeiden jalostus ja teknologian kehitys.

Kun mennään syvemmälle, eri viljalajeihin, kuva on monivivahteisempi.

Maailman vehnäntuotannossa vallitsivat 2013‒17 niin sanotut lihavat vuodet. Tuotanto ylitti kysynnän ja varastot kasvoivat.

Aina, kun tuotanto on hetkellisesti notkahtanut, edessä on ollut hintapiikki. Niin kävi 2007/08 ja seuraavan kerran 2010/11. Jälkimmäisessä tapauksessa heikko sato johtui kuivuudesta Mustanmeren alueella, ja se oli yksi niin sanotun arabikevään laukaisutekijöistä.

Maailman tärkeimmän rehuviljan, maissin, tuotanto ei ole pysynyt kysynnän tahdissa läheskään vehnän malliin. Sen varastot ovat laskeneet vuosia, Jansik kertoo.

Tilanne on siis herkkä, ja jos siihen tulee pienikin häiriö, ollaan ongelmissa.

Vehnän kokonaistuotanto maailmassa on noin 800 miljoonaa tonnia.

Tuotetusta vehnästä vain neljännes liikkuu rajojen yli, Jansik toteaa. Kiina ja Intia ovat isoja tuottajia, mutta niiden valtava väestö tarvitsee sadon itse.

Viejistä suurimmat olivat viime vuonna EU, Venäjä, Australia, USA, Ukraina ja Kanada.

Jansik laskee, että Ukrainan sota vie maailmankaupasta jopa noin 50 miljoonaa tonnia vehnää.

”Kysynnän ja tarjonnan välinen ero tasapainoilee miljoonan tonnin tasolla. Jos tarjonnasta katoaakin muutama kymmenen miljoonaa tonnia, vilja ei enää riitä.”

Maailman suurimmat viljantuojamaat sijaitsevat siellä, missä ilmasto on jo valmiiksi epäedullinen ja joita ilmastomuutos kurittaa. Moneen niistä liittyy myös köyhyys ja hauras demokratia.

Eniten viljaa tuovat Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maat, mutta omavaraisuus on heikko koko Afrikassa ja Aasian länsiosassa.

Juuri Ukraina on ruokkinut Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän maita viljallaan.

Jos hauraan demokratian maissa aletaan kärsiä nälkää, on Jansikin mukaan selvää, mitä tapahtuu: levottomuuksia, radikalisoitumista ja massojen liikehdintää. ”Ihmiset lähtevät ruuan perässä.”

EU on tiedostanut asian, Jansik toteaa. Myös Pohjois-Amerikan maat yrittävät lisätä omaa tuotantoaan lievittääkseen Ukrainan sodan markkinoilla aiheuttamaa puuteta.

Tänä vuonna se ei onnistunut. ”Esimerkiksi tieto siitä, että ekologisten alojen ottaminen tuotantokäyttöön sallitaan, tuli niin myöhään, että Etelä- ja Keski-Euroopassa kylvöt olivat jo meneillään.”

Edit. 8.6.22 klo 12.16 otsikkoa täydennetty.