Jotkut meistä ovat meluherkkiä, ja silloin yksittäinenkin piippaus voi saada hermoromahduksen partaalle – erikoistutkija kertoo, millaisia vaikutuksia melulla on terveyteen
Melu vaikuttaa terveyteen tyypillisesti vasta pitkäaikaisen altistuksen kautta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä, koko Suomen väestön kattavassa tutkimuksessa vastaajia pyydettiin itse arvioimaan, kokeeko itsensä meluherkäksi vai ei. Meluherkiksi itsensä koki 21 prosenttia vastaajista eli noin joka viides. Kuva: Jaana KankaanpääMelu on ei-toivottua ääntä eli ääntä, joka koetaan epämiellyttävänä, häiritsevänä tai odottamattomana.
"Toki melua on myöskin ääni, joka on kuulolle haitallista", Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen melun terveysvaikutuksiin perehtynyt erikoistutkija Anu Turunen muistuttaa.
Kokemus melusta on hyvin yksilöllinen. Siinä missä joku ääni häiritsee merkittävästi toista ihmistä, jotain toista se ei välttämättä häiritse ollenkaan tai hän ei edes huomaa sitä.
"Melu on sellaista ääntä, joka jonkun yksilön mielestä on häiritsevää", erikoistutkija täsmentää.
Suurin osa ympäristömelusta on peräisin liikenteestä, ja liikennemelun terveysvaikutuksia on myös tutkittu eniten. Sen sijaan koneiden ja varsinkin kodinkoneiden tuottaman melun terveysvaikutuksia ei ole tutkittu. Turunen huomauttaa, että monet laitevalmistajat ilmoittavat usein, minkä verran mikäkin laite tuottaa ääntä. Eri laitteiden aiheuttaman melun terveysvaikutusten tutkiminen on kuitenkin hyvin hankalaa.
"Yksittäisen kodinkoneen äänelle altistumista on mahdotonta mitata kotona, jossa asutaan, koska tällöin kaikki muutkin laitteet ovat päällä ja myös ihmisten oleskelusta tilassa syntyy ääntä", Turunen pohtii.
Lähtökohtaisesti voidaan ajatella, että ajoittain toiminnassa olevista kodinkoneista lähtevä melu ei edes vaikuta ihmisen terveyteen. Turunen huomauttaa, että kodinkoneen voi yleensä laittaa pois päältä, jos sen ääni häiritsee tai sen voi vaihtaa toiseen, vähemmän häiritsevään koneeseen.
Melu vaikuttaa terveyteen Turusen mukaan tyypillisesti vasta pitkäaikaisen altistuksen kautta. Pitkäaikaiselle altistukselle ei kuitenkaan ole olemassa mitään täsmällistä määritelmää.
Ylipäätään melun terveysvaikutukset riippuvat hyvin monesta asiasta. Turunen huomauttaa, että melun terveysvaikutusten näkökulmasta on merkitystä äänenvoimakkuuden lisäksi myös muun muassa sillä, millainen ääni on luonteeltaan.
"Onko se impulssimaista ja iskevää vai tasaista hurinaa?"
Myös sillä, millaisessa ympäristössä ääni esiintyy, on merkitystä. Häiritsevyys riippuu siis siitä, onko tilassa jotain taustaääniä ja mitä ihminen on sillä hetkellä tekemässä. Äänen vaikutukset ovat erilaisia riippuen siitä, tekeekö ihminen töitä vai lepääkö hän.
Oma merkityksensä melussa on myös ihmisen omalla asenteella. Jos vaikkapa autojen aiheuttama melu on jo lähtökohtaisesti jonkun mielestä ärsyttävää, ääni häiritsee vieläkin enemmän.
"Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä siinäkin, miten he reagoivat meluun. Eli tottuvatko ja sopeutuvatko he siihen vai herkistyvätkö he vielä entistä enemmän melulle", Turunen painottaa.
Toiset meistä ovat siis herkempiä melulle kuin toiset. Meluherkkyys on osittain perinnöllistä. Se vaikuttaa sekä ihmisen kokemukseen melusta että myös siihen, miten hänen elimistönsä reagoi meluun.
Meluherkkyyden esiintyvyyttä väestössä on arvioitu sekä meillä Suomessa että kansainvälisesti. Turunen muistuttaa, että meluherkkyyden yleisyys riippuu siitä, miten meluherkkyys määritellään. Jokainen yksilö sijaitsee jossain kohdassa jatkumolla, jonka ääripäissä ovat erittäin meluherkät ja ei lainkaan meluherkät yksilöt.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä, koko Suomen väestön kattavassa tutkimuksessa vastaajia pyydettiin itse arvioimaan, kokeeko itsensä meluherkäksi vai ei. Meluherkiksi itsensä koki 21 prosenttia vastaajista eli noin joka viides. Meluherkkyys oli hieman yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa. Naisista meluherkiksi itsensä koki noin 26 prosenttia eli joka neljäs. Miehistä näin koki noin 16 prosenttia.
Sukupuolten välinen ero meluherkkyydessä on nähty myös muissa tutkimuksissa.
Turunen muistuttaa, että eri tutkimuksia on vaikeaa suoraan verrata keskenään, koska meluherkkyydestä on kysytty eri tutkimuksissa eri tavoin.
Suomalaisessa tutkimuksessa ei havaittu eroa meluherkkyyden yleisyydessä sen suhteen, asuiko ihminen kaupunkialueella vai kaupungin ulkopuolella. Sen sijaan meluherkkyys on naisilla tämän tutkimuksen mukaan sitä yleisempää, mitä korkeampi koulutus hänellä on. Yleisintä meluherkkyys on ikäryhmistä 35–49-vuotiailla.
"Koulutus ei sinällään ole selittävä tekijä, vaan sukupuoli, koska korkeakoulutetuissa naisia on tyypillisesti enemmän kuin miehiä". Turunen kommentoi.
Melu vaikuttaa terveyteen oleskelun ja unen häiriintymisen sekä niistä aiheutuvan psyykkisen stressin kautta. Ihmisen elimistö voi reagoida meluun myös ilman, että hän varsinaisesti tiedostaa melua. Tällöin melu aiheuttaa suoraan fysiologista stressiä.
Jos unihäiriöt ovat vakavia ja stressitila jatkuu pitkään, voi seurauksena olla elimistön toimintahäiriöitä ja muita terveyshaittoja. Ympäristömelu voi myötävaikuttaa esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksien kehittymiseen. Lapsilla melu vaikeuttaa oppimista.
Tutkimusten mukaan jatkuva voimakas altistuminen liikennemelulle saattaa nostaa verenpainetta. Turunen muistuttaa, että melun lisäksi monet muut elinympäristöön ja elintapoihin liittyvät tekijät vaikuttavat osaltaan sairastumisen riskiin.
Turunen arvioi, että melun terveyshaitat ymmärretään koko ajan aiempaa paremmin. Tämä koskee sekä tutkijoita että myös ihan tavallisia ihmisiä. Toisin sanoen ihmiset kiinnittävät aiempaa enemmän huomiota siihen, millaista ääntä heidän elinympäristössään on.
"Ihmiset tiedostavat sen, että melu voi olla terveyshaitta."
Lue lisää:
THL: Unta ja olemista häiritsevät useimmin naapureiden ja tieliikenteen melu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
