Näistä syistä kodinkoneet pitävät meteliä – asiantuntija kertoo
Toisin kuin voisi luulla, kodeissa lisääntyneen elektroniikan määrä ei ole johtanut kodinkoneiden merkkiäänten kakofoniaan.
Koneiden käyntiäänten suunnittelussa ei kiinnitetä huomiota pelkästään johonkin absoluuttiseen desibelilukemaan, vaan olennaista on myös se, millä taajuusalueella melu tuotetaan. Kuva: Markku Vuorikari, Jaana Kankaanpää, Juho LeskinenOlet puhumassa puhelimessa ystäväsi kanssa tai tekemässä jotain keskittymistä vaativaa kotiaskaretta. Juuri tuolloin puhelimesi tai kodinkoneesi piippaa saapuneen viestin tai valmiin ohjelman merkiksi. Tällainen tilanne on raivostuttava erityisesti meluherkälle ihmiselle.
Mutta miksi koneet sitten ylipäätään pitävät ääntä?
Tampereen yliopiston mekatroniikan tutkimusryhmän tutkimuspäällikkö Jussi Aaltonen kertoo, että koneiden äänen tarkoituksena on joko saada käyttäjän huomio tai antaa tälle palautetta.
"Kun painetaan nappia ja siitä kuuluu piippaus, silloin käyttäjä tietää, että hän on painanut sitä niin, että viesti meni perille", Aaltonen valaisee.
Palautteen antaminen korostuu nykyään siksi, että monissa laitteissa on kosketusnäyttö. Kun käyttäjä ei saa kosketusnäytöstä niin sanottua fyysistä palautetta, on tilalla usein ääni.
Kodinkoneiden ja myös muiden koneiden äänimaailman suunnittelu lähtee liikkeelle siitä, että millaista palautetta käyttäjä tarvitsee laitteen käytöstä. Lisäksi huomiota kiinnitetään heti alussa siihen, millaista palautetta annetaan, kun kone tarvitsee huomiota.
Suunnittelun lähtökohtana on tehdä mahdollisimman hiljainen laite. Sen jälkeen laitteen merkkiäänet suunnitellaan niin, että lopputuloksena on mahdollisimman hyvä käyttäjäkokemus.
Merkkiäänteen suunnittelussa pitää huomioida myös se, että niiden pitää kuulua koneen käyntiääntä kovempaa.
Koneiden käyntiäänten suunnittelussa ei kiinnitetä huomiota pelkästään johonkin absoluuttiseen desibelilukemaan, vaan olennaista on myös se, millä taajuusalueella melu tuotetaan.
"Jotkut taajuusalueet ärsyttävät ihmisiä enemmän ja jotkut vähemmän, koska ihmiskorva ei kuule kaikkia taajuuksia samalla tavalla", Aaltonen huomauttaa.
Se, halutaanko käyttäjän huomio, vai halutaanko hänelle antaa palautetta, vaikuttaa koneesta lähtevän äänen voimakkuuteen.
"Yleensä äänet pyritään suunnittelemaan niin, että ne kuuluvat mahdollisimman hyvin, eivätkä ne osu esimerkiksi sellaiselle taajuusalueelle, jossa iän aiheuttamat kuulon heikkenemiset tai muut yleiset kuulovauriot ovat", Aaltonen kertoo.
Tietyn valmistajan laitteista tulee usein juuri tietynlainen ääni. Ilmiö näkyy erityisesti kulutuselektroniikassa ja autoteollisuudessa. Ehkä konkreettisin esimerkki tällaisesta äänisuunnittelusta on Aaltosen mukaan matkapuhelinten viestimerkkiäänet.
"Kun puhelimen ottaa paketista ulos, tehtaan jäljiltä valittuna olevan merkkiäänen perusteella tunnistaa, minkä valmistajan puhelin se on."
Tunnistettava äänimaailma ei rajaudu pelkästään johonkin yksittäiseen ääneen, vaan äänisuunnittelu koskee merkkiäänten lisäksi myös vaikkapa käyntiääntä.
Saman valmistajan pesukoneesta ja vaikkapa mikroaaltouunista lähtevät äänet ovat usein samanlaisia, eikä eri koneiden äänimaailmoissa ole paljoakaan eroa. Jonkin verran eroja toki on, sillä vaikkapa imuri pitää väkisin jonkin verran ääntä ja lisäksi käyttäjälle halutaan kertoa, mikä laite on kyseessä. Aina tilanne ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.
"Itselläni astianpesukone ja pyykkikone pitävät tasan samanlaisen piippauksen, kun ne lopettavat. Jos istun työhuoneessani, ja molemmat koneet ovat olleet käynnissä, minulla ei ole mitään hajua, että kumpi kone lopetti, vaikka ne ovat eri huoneissa", Aaltonen antaa esimerkin tosielämästä.
Aaltosen astianpesukone ja pyykkikone ovat saman merkin laitteita.
Hyvin usein erityisesti kodinkoneissa häiritseväksi koetaan äänet, jotka ajatellaan turhiksi. Aaltonen huomauttaa, etteivät suunnittelijatkaan halua tehdä konetta, joka piippaa turhaan, vaan jokaisella äänellä on oltava joku tarkoitus ja käyttäjälle tulevan informaation pitää olla oleellista.
"Jos meillä olisi pesukone, joka jokaisen ohjelmavaiheen jälkeen piippaisi, että tämä vaihe on valmis, ennen pitkää jokainen kokee sen ärsyttäväksi", tutkimuspäällikkö pohtii.
Jos koneet piippaavat turhan takia, voi käydä niin, ettei tärkeisiinkään piippauksiin kiinnitetä välttämättä huomiota.
Voisi ajatella, että viime vuosina ja vuosikymmeninä kodeissa lisääntyneen elektroniikan määrä on johtanut kodinkoneiden merkkiäänten kakofoniaan. Aaltonen rauhoittelee, että tekniikan kehittyminen on helpottanut tilannetta huomattavasti ja käytännössä estänyt tällaisen kehityksen.
Kun vielä muutama kymmenen vuotta sitten pesukoneet oli varustettu mekaanisella ohjelmakellolla, sama tehtävä hoituu nykyisin elektronisesti, usein kosketusnäytön kautta. Sama tilanne on monessa muussakin laitteessa.
"Turhia merkkiääniä ei koneisiin haluta, vaan niillä halutaan aina kertoa jotain", Aaltonen muistuttaa.
Mekaaniset kytkimet alkoivat laajassa mittakaavassa hävitä kodinkoneista 2000-luvun alusta lähtien. Kehityksen taustalla vaikutti se, että elektronisista kytkimistä tuli valmistajille aiempaa merkittävästi edullisempia.
"Ollaan siirrytty mikrokontrolleriohjaukseen vanhemmista ohjaustavoista, kuten mekaanisista kytkimistä ja releistä", tutkimuspäällikkö valaisee.
Nykyiset ratkaisut ovat vanhoihin verrattuna huomattavasti edullisempia toteuttaa.
Tekniikan kehittyminen mahdollistaa nykyisin myös sen, että käyttäjä voi itse hallita laitteesta kuuluvia ääniä. Esimerkiksi kännyköistä äänet saa käytännössä kokonaan hiljennettyä.
Aaltonen uskoo, että merkkiäänten kontrolli siirtyy tulevaisuudessa yhä enemmän kuluttajille. Toisaalta monissa kodinkoneissa täysi vaimentaminen ei tule kysymykseen.
"Äänillä pyritään hakemaan se huomio, että pesukone esimerkiksi ilmoittaa lopettaneensa tai jos on jäänyt vesihana kiinni. Niiden vaimentamisesta sinänsä on haittaa", Aaltonen muistuttaa.
Lue lisää:
THL: Unta ja olemista häiritsevät useimmin naapureiden ja tieliikenteen melu
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
