vierasyliö Hirvipolitiikassa on otettavahuoltovarmuus huomioon

Hirvi on tärkein metsistä ravintonsa ottava hirvieläimemme. Sen lihantuotanto on nykyisillä lukumäärillä viisinkertainen porotalouden kokonaisvuosituotokseen nähden, josta osa on piharuokinnalla aikaansaatua.

Suhde on pysynyt pitkään suurin piirtein samana,

mikä kertoo hirvipolitiikan onnistumisesta. Hirvitalous onkin nähtävä osana huoltovarmuuttamme.

Pohjois-Suomeen rajatun porotalouden asema ja

pelisäännöt ”toisen maalla

toimimisesta” on säännelty lailla, joka on eduskunnassa

eri vaiheissa saavutettujen kompromissien tulosta.

Hirvikin ottaa ravintonsa ”toisen maalta”. Siihen liittyy usein metsämaan tai pellon omistajan/vuokraajan muu,

ehkä kilpaileva maankäytöllinen intressi.

Metsän kiertoaika on

lyhyimmilläänkin reilut puoli vuosisataa, minkä vuoksi yhteiskunnalliset ja metsänhoidolliset ratkaisut vaikuttavat yli sukupolvien keskeiseen luonnonmaisemaamme.

Ilmastonmuutos sekä metsänomistajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien nykyiset asenteet synnyttävät tarpeen uudistaa metsälakia.

Yhä useampi suosisi jatkuvaa kasvatusta ja välttäisi tai

pehmentäisi avohakkuun

käyttöä. Metsälain ja sitä

selventävän asetuksen tulee käytännössä mahdollistaa

nämä valinnaiset vaihtoehdot.

Metsän yleisnäkymä voisi olla muuttumassa kohti kuusivaltaisia sekametsiä. Niiden pääpuulaji, kuusi, ei kelpaa

hirvelle. Metsätalouden kannalta tämä on hyvä, hirven kannalta huono.

Mänty ja lehtipuut ovat hirven talviravintoa, jolla pitää olla tärkeä sija uudistuvan metsän sekakasvustona.

Riistan kannalta kenttäkerroksen kasvillisuus on

niinikään tärkeä. Ainakin

Ruotsin pohjoisosissa mustikka-

varvustosta on kadonnut jo viidennes, syytä ei vielä tiedetä. Mustikan häviäminen saattaa olla edessä meilläkin.

Koska kaikki kasvualustat eivät sovellu kuuselle, on meillä vastaisuudessakin männiköitä, ja mäntytaimikoissa hirvi laiduntaa erityisesti talvisin. Ilmiö tunnetaan hyvin Metsä-Lapissa, jonka harvapuustoiset ikimänniköt uudistuvat

luontaisesti, jolleivät talvehtivat hirvet sitä ruokailullaan estä.

Venäjällä on aina osattu kaataa metsät laajoina avohakkuina, mutta niiden uudistamisen kanssa on ollut niin ja näin.

Jo 1950-luvulla siellä esitettiin, että taimikoiden pitäisi olla runsaita ja tiheitä, jotta

hirvet voisivat ne talvisin

ruokaillessaan harventaa

sopiviksi. Ilmiön hallinnassa voi siis olla vaihtoehtoja.

Venäjällä riittää maastokelpoisia erämiehiä kaatamaan niin metsät kuin hirvetkin.

Suomessakin on vielä satatuhatta hirvenkaatajaksi tähtäävää erämiestä ja -naista. Se on valtava maastokelpoinen luonnonvara maassa, joka on pian kauttaaltaan nykyistä tiheämpien metsien peittämä alue. Maastokelpoisuus on muutakin kuin paikannusvälineiden käyttöä.

Onko Suomella varaa

”syöttää metsiään hirville ja muille hirvieläimille”?

Puolelle metsiemme

vuotuisesta sadan miljoonan kiintokuution kasvusta näyttäisi olevan kotimaista jalostuskäyttöä. Sen päälle tulee

alueellinen energiakäyttö.

Maailman kauppajärjestön jäsenyyden myötä Venäjän poistuvat puutullit houkuttelevat puunjalostusteollisuutemme vanhaan malliin pelaamaan tuonnilla ja siten vaikuttamaan kotimaisen raaka-

puun hintaan. Onnistuessaan se toisi lisää väljyyttä kotimaisen puun käyttöön.

Liikenneviranomaiset ja pari alan järjestöä ovat toistuvasti vaatineet hirvieläinkantojen voimakasta supistamista.

Vaatimuksia on kuultu ja rakennettu hirviaitoja sekä ohjattu liikennettä liikennemerkein. Perusvastuu ja tilannenopeuksien hallinta on kuitenkin jokaisella ajoneuvon kuljettajalla itsellään.

Ilmastontutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että hirvieläimet ovat märehtijöitä, jotka pötsin toiminnan

tuloksena tuottavat ilmakehään ”suuria määriä” metaania. Se puolestaan on hiilidioksidiakin tehokkaampi kasvihuoneilmiötä edistävä kaasu.

Huomautus on tieteellisesti perusteltu. Kysymys on lähinnä siitä, mikä näiden metaanipäästöjen asema olisi päästölähteiden kokonaisuudessa.

Jääkauden päätyttyä ihmisen saapumisen näille kairoille ratkaisivat hirvieläimet. Ne pystyivät muuttamaan ihmiselle ravintona käyttökelvottomia kasvinosia hyödynnettävissä olevaan muotoon.

Tämä potentiaalinen rooli hirvieläimillä yhä edelleen on;

kysymys on sellaisista kasveista,

jotka eivät olisi muutoin kohtuullisin kustannuksin muunnettavissa proteiineiksi ja muiksi ravintoaineiksi.

Hirvillä tuotetaan lihaa

kahdeksasosa siitä, mitä

naudoilla nyt tuotetaan.

Arvioitsijasta riippuen se on paljon tai vähän.

Noin 93 prosenttia metsänomistajistamme on vuokrannut maitaan hirvenmetsästykseen.Vuokrasopimuksen allekirjoitus on merkittävä kannanotto, myös huoltovarmuusmielessä.

ERKKI PULLIAINEN

Kirjoittaja on emeritusprofessori ja tietokirjailija.

Jääkauden

päätyttyä ihmisen saapumisen

näille kairoille

ratkaisivat

hirvieläimet.

Avaa artikkelin PDF