Jääräpäinen Toivo Hyvärinen ei epäröinyt viedä UPM:ää käräjille katkonnasta – "Et voi voittaa, minulle sanottiin"

Oikeudenkäynti oli Toivo Hyväriselle valtava riski ja hän tiedosti sen. Silti hän ei voinut mitenkään jättää katkontakiistaa selvittämättä, niin paljon se häntä harmitti. Nyrkkeilyä harrastava mies halusi katsoa asian loppuun asti. Kuva: Jarno Mela

Toivo Hyvärinen on kiukkuinen mies. Edelleen, vaikka kiukun aiheuttanut hakkuu tapahtui jo neljä vuotta sitten, hakkuuta koskenut riita on loppuun käsitelty oikeudessa ja Hyvärinen voitti jutun.

"Minulle jäi sellainen käsitys UPM:n touhusta, etteivät he puhuneet minulle totta koko aikana", hän puhisee.

Hyvärinen otti valtavan taloudellisen riskin lähtiessään peräämään pörssiyhtiöltä korvauksia vääränä pitämästään katkonnasta. Käräjöinnin kustannukset nousivat paljon korkeammiksi kuin alkuperäinen taloudellinen menetys oli ollut. Hyvärinen vaati oikeudessa vajaan 8 000 euron korvausta.

Vastapuolella toimiva iso yritys saa aikaan kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntikulut. Jutun häviäminen on sille taloudellisesti mitätön riski. Toisin on yksityishenkilön laita.

"Jos olisin hävinnyt hovioikeudessa, se olisi tarkoittanut minulle 100 000 euron paukkua."

Hyvärinen olisi joutunut maksamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi UPM:n kulut. Nyt kävi toisin päin.

"Minulle sanottiin monta kertaa, ettei kannata ryhtyä ison yrityksen kanssa riitelemään: et voi voittaa."

Hänellä oli oikeusturvavakuutus, mutta se oli vain hatara selkänoja.

"Käräjä- ja hovioikeudessa kertyneistä noin 50 000 euron oikeudenkäyntikuluista se olisi korvannut vain 11 000 euroa."

Puun ostajalla oli sopimuksen mukaan lupa kuljettaa puut heti pois. Näin myös tapahtui, kertoo puut myynyt Toivo Hyvärinen. Kuva: Toivo Hyvärinen

Metsänomistaja Hyvärinen tiesi hyvin riskit, jotka hän otti viedessään katkontakiistan oikeuteen. Hän on ennenkin vienyt riitoja oikeuden ratkottaviksi, muun muassa pankin toimintaa koskevan tapauksen.

Taloudellisen riskin lisäksi käräjöinnin lopputulos voi olla minkälainen tahansa, sillä asiaa ratkaiseva tuomari ei luultavasti ymmärrä metsätaloudesta tai puukaupasta mitään. Ratkaisevaa on se, miten asiat osaa esitellä ja kuinka taitavan asianajajan löytää. Kun vastassa on iso pörssiyritys, vastapuolella ovat varmasti maan kalleimmat juristit asialla.

"Vaikka on etukäteen varma, että on oikeassa, se ei tarkoita, että oikeudessa voittaa", Hyvärinen sanoo.

Kun lähtökohdat ovat nämä, puukauppakiistoja puidaan äärimmäisen harvoin käräjillä. Tapaukset joko sovitaan kaikessa hiljaisuudessa tai väärin kohdelluksi itsensä kokenut nielee pettymyksensä. Hyvärisen mukaan puunostaja ei tarjonnut hänelle missään vaiheessa sovintoa eli korvauksia ilman käräjöintiä.

Hyvärinen on niin jääräpäinen, ettei hänelle tullut mieleenkään antaa periksi. Hän vakuuttaa, ettei missään vaiheessa katunut ryhtymistä moiseen ruljanssiin. Ei edes silloin, kun Tampereen käräjäoikeudesta tuli vuonna 2018 UPM:lle vapauttava päätös. Tai silloin, kun hänen asianajajansa sairastui ja olisi pitänyt laatia valitushakemus Turun hovioikeuteen. Pika-aikataululla hän joutui etsimään uuden juristin.

Lopulta tapaus päättyi Hyvärisen kannalta hyvin. Hovioikeus muutti – vaikkakin täpärästi, äänin 2-1 – käräjäoikeuden tuomion ja UPM tuomittiin maksamaan vaaditut korvaukset. UPM haki valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Sitä ei myönnetty, joten hovioikeuden päätös jäi lopulliseksi.

Paperilla UPM:n tarjous oli kilpailukykyinen. Käytännössä se ei sitä ollut, Toivo Hyvärinen sanoo. "Katkonnalla oli niin suuri merkitys." Arkistokuvan puut eivät liity Hyvärisen tapaukseen. Kuva: Pekka Fali

Koko prosessi sai alkunsa, kun Hyvärinen teetti metsänhoitoyhdistyksellä vuonna 2014 puunmyyntisuunnitelman ja tarjouskilpailun hieman yli kuuden hehtaarin kokoisen alueen päätehakkuusta. Kauppa oli hänelle iso, sillä 50 hehtaarin metsäpinta-alalla näin isoja päätehakkuita tulee harvakseltaan.

"Myyn puuta ehkä 10 vuoden välein."

Parhaan tarjouksen kohteesta jätti UPM, ja sen kanssa kaupat tehtiin.

Leimikko hakattiin kevättalvella 2016.

"Motokuski soitti minulle, että hakkuu on valmis. Sanoin että hyvä, tulosta minulle motolista."

Aikaisemmin Versowoodin kanssa tehdyssä puukaupassa mittaus- ja katkontatiedot sisältävä motolista toimitettiin pyytämättä Hyväriselle. Nyt hän ei saanut pyytämälläkään listaa hakkuukoneenkuljettajalta tai UPM:ltä.

"Sanottiin, että voin tulla toimistolle katsomaan motolistaa, mutta mukaan sitä ei anneta. En suostunut siihen."

"Hakkuukoneen matriisin voi säätää niin, että päätehakkuulta voi halutessaan katkoa vaikka polttopuita", Toivo Hyvärinen toteaa. Kuva: Jarno Mela

Tässä tapauksessa motolista kiinnosti Hyväristä erityisesti.

"Metsänhoitoyhdistyksen ennakkoarvio kertyvästä puumäärästä oli ollut 1 400 kuutiota. Todellinen määrä paisui yli 1 600 kuutioon, mutta sain silti arvioitua selvästi vähemmän rahaa. Halusin tietää, miten tämä hakattiin."

Hakkuukohde oli vain 600 metrin päässä Hyvärisen kodista, mutta maastossa katkontaa on vaikeaa arvioida.

"Sopimuksen mukaan ostaja sai kuljettaa puut heti pois ja näin myös tapahtui."

Kirjallinen erittely oli ainoa keino saada selville, miten puut oli katkottu tukeiksi ja kuiduksi. Varsinaista motolistaa Hyvärinen ei koskaan saanut. UPM toimitti hänelle käytäntönsä mukaan tulosteen motolistasta kootuista tiedoista.

Tähän dokumenttiin hänen korvausvaatimuksensa perustui. Hakkuusta oli kertynyt tukkia 54 prosenttia.

"Oikeudenkäynnissä asiantuntijatodistajani Pentti Alanko metsänhoitoyhdistyksestä arvioi, että tukkeja olisi pitänyt tulla yli 80 prosenttia."

UPM mukaan leimikko oli ollut heikkolaatuinen. Hyvärisen mielestä ongelmana oli, että latvatukkeja oli otettu aivan liian vähän ja kuitupuuta liian paljon katkontamahdollisuuksiin nähden.

"Hakkuukoneen matriisin voi säätää niin, että päätehakkuulta voi halutessaan katkoa vaikka polttopuita."

Hyvärisen näkemyksen mukaan hovioikeudessa hänen kannaltaan ratkaisevaa oli, että oikeus edellytti käänteistä todistustaakkaa eli UPM:ltä näyttöä siitä, että se on katkonut puut sopimuksen mukaisesti.

"Heillähän olisi ollut käytettävissään valtava materiaali aineistoa, mutta he eivät pystyneet näyttämään, että olisivat toimineet sopimuksen mukaisesti."

Jälkikäteen hän on pohtinut asian näin: "Sellunkeitolla tehdään miljardivoitot, sahojen tarkoitus on tuottaa vain raaka-ainetta sellutehtaille".

Jos Hyvärinen nyt olisi tekemässä tukkivaltaista puukauppaa, hän edellyttäisi, että hänen edustajansa saa tarkistaa tukkien ja kuidun katkonnan.

"Tai sitten voi sopia, että tukkiprosentin pitää olla 80–85. Jos sellunkeittäjälle joutuu myymään."

Vaikka oikeussalissa tuli voitto, se oli enemmän henkinen kuin taloudellinen. Vuosien mittaan kertyi kustannuksia ja työtunteja. Osa Hyvärisen oikeudenkäyntikustannuksista, vajaat 6 000 euroa, jäi hänen itsensä maksettaviksi.

"Turun hovioikeus ei hyväksynyt vastapuolen maksettavaksi sitä, että olin joutunut vaihtamaan asiamiestä kesken prosessin sairastumisen vuoksi. Siitä koitui ylimääräisiä kuluja."

Siitäkään Hyvärinen ei ole varma, että hänen taloudellinen menetyksensä olisi ollut vajaat 8 000 euroa.

"Vahinkoni on saattanut olla paljon isompikin, mutta näyttö on ongelma."

Silti hän vakuuttaa, että samassa tilanteessa hän lähtisi yhä käräjille. Jos kyllin harmittaa, työtunneilla ei ole merkitystä.

"Pelin pitää olla reilua, avointa ja rehellistä."

UPM ei halunnut kommentoida aihetta MT:lle.

Lue myös:

Uutinen hovioikeuden tuomiosta:

Metsänomistaja voitti UPM:n pitkässä hakkuukiistassa – tukkia päätyi kuitupinoon

Uutinen käräjäoikeuden tuomiosta vuonna 2018:

Metsänomistaja hävisi katkontakiistan käräjillä UPM:lle – metsänomistajan mielestä tukkien osalta hakkuun jälki oli törkeän heikkoa

Westas Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kopra ja MTK:n Mikko Tiirola keskustelevat tukin katkonnasta (vuodelta 2018):

Päätyykö arvokasta tukkia kuitupuupinoon vai raivostutetaanko metsänomistajia tyhjän takia?

Lue myös Toivo Hyvärisen juttua Turun hovioikeudessa hoitaneen juristi Elina Saaren haastattelu:

Juristi haluaa ajaa metsänomistajien etua MTK:n metsäjohtokunnassa – "Haluan osaltani viedä arkijärkisyyttä ja käytännönläheisyyttä eurooppalaisiin pöytiin"

• Maa- ja metsätalousyrittäjä. Viljelee timotein siementä. Metsää 50 hehtaaria. Viljellyt äidin suvun tilaa vuodesta 1975.
• Kotoisin Helsingistä, asuu Oriveden Längelmäellä.
• 76-vuotias. Koulutukseltaan valtiotieteen maisteri.
• Työskennellyt Puolustusvoimien pääesikunnan tiedusteluosastolla siviilivirkamiehenä ja myyntipäällikkönä Pohjola-yhtiössä.
• Harrastaa nyrkkeilyä. Sivutoiminen mehiläistarhaaja.