Etelä-Suomen yhteismetsä kasvaa ja tahkoaa tuottoa, mutta metsänparturoijan mainetta ei haluta – "Joka lohkolla pitäisi olla joku aktiivinen entinen isäntä"

Nelivuotias kuusentaimikko alkaa olla miehen mittainen ja varhaisperkauksen tarpeessa, toteavat Jorma Nummela (vas.), Matti Immonen ja Olavi Juhola. Kuva: Sanne Katainen

Jorma Nummelan aloitteesta hakkuukuviota rajattiin hieman maiseman huomioimiseksi. Kuva: Sanne Katainen

Kolme vetreää ikämiestä katselee luonnonsuojelualueelle laonneita kuusenrunkoja metsäammattilaisten silmin.

"Tällaisessa metsässä liikkuminen on jo vaikeaa. Ennen olisi korjattu tällaiset puut talteen polttopuuksi", Matti Immonen toteaa.

Olemme tutustumassa Etelä-Suomen yhteismetsän Euran Honkilahdella sijaitsevaan tilaan.

Immonen toimii yhteismetsän hoitokunnan puheenjohtajana. Olavi Juhola ja Jorma Nummela edustavat Vahala-säätiötä, joka omisti tilan ennen yhteismetsään liittymistä.

Suojelualueelta siirrytään nelivuotiaaseen kuusentaimikkoon. Hakkuukuvion ulkopuolelle on jäänyt noin hehtaarin alue 50-vuotiasta metsää.

Eikös pieni kuvio olisi kannattanut hakata samassa rytäkässä?

Kyse on maiseman varjelusta. Taloudellisesti vähämerkityksinen rajaus ehkäisi maiseman avartumista kerralla liiaksi.

"Kun isompaa hakkuuta suunniteltiin, toppuuttelin vähän. Koko ajan ajattelen toisaalta myös Anna-Liisan tahtoa", Nummela kertoo viitaten Vahala-säätiön edesmenneeseen perustajaan Anna-Liisa Vahalaan.

Toisen hakkuukuvion ulkopuolelle rajattiin Nummelan aloitteesta erään talon lähimetsä.

Etelä-Suomen yhteismetsä on tunnettu kasvavana ja kannattavana yhteismetsänä, jota luotsaavat rautaiset ammattilaiset. Säälimättömän metsänparturoijan mainetta halutaan kuitenkin välttää.

Se vaatii tasapainottelua, sillä tavoitteina ovat isot leimikot ja metsätilojen hoitaminen kerralla kuntoon. Tasapainon löytämisessä on eduksi, kun mukana on Nummelan ja Juholan kaltaisia, paikallista metsää ja ihmisiä tuntevia osakkaita.

"Olisi arvokasta, jos joka lohkolla olisi joku aktiivinen entinen isäntä", Immonen toteaa.

Yhteismetsä on jäsenenä kahdeksassa metsänhoitoyhdistyksessä. Immosen mukaan jäsenmaksuille on saatu vastinetta. Yhteistyö kannattaa esimerkiksi metsänhoitotöiden hankinnassa ja metsänlannoituksissa.

Yhteistyö sujuu myös metsästysseurojen kanssa. Vastineeksi metsästysoikeuksista metsästäjät ilmoittavat havaitsemistaan metsätuhoista yhteismetsälle.

"Olisi kovin kallista, jos jonkun pitäisi lähteä erikseen metsiä tarkastamaan."

Alusta saakka kasvuhakuinen Etelä-Suomen yhteismetsä on saavuttanut 12 vuodessa melkein 2 900 hehtaarin laajuuden. Osuuden arvo on samassa ajassa lähes kolminkertaistunut.

Yhteismetsä on viime vuosinakin onnistunut ostamaan 200–300 hehtaaria lisää metsää vuosittain, mitä voi pitää melkoisena saavutuksena kuumenneilla metsätilamarkkinoilla.

Hyvien kauppojen hieromista helpottaa, että yhteismetsän osakkaiden joukossa on useita metsä- ja maanmittausammattilaisia. Ostettavia metsätiloja ja osuuksia vastaan liitettävien metsätilojen arvoa lasketaan samalla kaavalla. Se takaa osakkaiden tasapuolisen kohtelun.

Merkittävä osa yhteismetsän metsäalueista sijaitsee Kanta-Hämeessä ja Savossa.

Tavoitteena on ostaa etenkin nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä, joiden arvokasvu on voimakasta.

Monesti kilpatarjoajana on metsärahasto. Immosen mukaan yllättävää on, että rahastot saattavat arvioida 50-vuotiaan metsän hakkuukypsäksi.

Haasteena on osakaskunnan ikääntyminen. Yhteismetsä aikoo laskea sen säännöissä määriteltyä osuuksien vähimmäismäärää helpottaakseen uusien nuorien osakkaiden liittymistä mukaan. Myös osakkaat, joilla ei ole omaa metsätilaa liitettäväksi, ovat tervetulleita.

Tähän saakka moni tilakauppa on rahoitettu antamalla vanhoille osakkaille lisäosuuksia heidän sijoituksistaan lisäalueiden hankintaan.

Yhtä toteutunutta tilakauppaa kohti kertyy helposti kymmenen arviointimatkaa. Toistaiseksi yhteismetsän aktiiveilla on riittänyt virtaa tila-arvioiden tekemiseen.

"Hyvin maastokelpoinen porukka saatiin siihen nähden, että metsällistä elämänkokemusta ja osaamista löytyy kaikilta useamman vuosikymmenen ajalta", Immonen muistelee viimeisintä reissua.

Kasvusta huolimatta tuottoakin maksetaan osakkaille jo vuosittain. Mutta ei liikaa, jotta päätehakkuut voidaan ajoittaa suhdanteiden mukaan.

Tukkileimikoita säästellään nyt hintahuipun jälkeen. Harvennushakkuita toteutetaan suunnitelmallisesti, jotta metsät pysyisivät hyvässä kasvussa.