Ilmatieteen laitoksen mittaustorni Nastolassa. Kuva: Henna Lääveri
Varhaisperkaus kiihdyttää taimikon kasvua, mutta heikentää hiilensidontaa ‒ hyödyt hiilensidonnalle selviävät vasta vuosien päästä
Nastolan kohteella koealan hiilen liikkeet ovat tarkassa syynissä. Tarkastelun alla ovat metsänhoidollisten toimenpiteiden vaikutukset hiilitaseeseen eli hiilivaraston muutokseen.Nastola
TaimiCO2-hankkeen maastopäivä Nastolassa saatiin viettää aurinkoisessa säässä. Kuvassa tutustutaan soluhengityksen havitsemiseen käytettävään mittalaitteeseen. Kuva: Henna LääveriLatvusmassa on hyväksi hiilensidonnalle, mutta ei välttämättä puuston järeytymistä tavoittelevalle metsätaloustoiminnalle.
Oman metsän hiilensidonnan lisääminen voi tarkoittaa käytännössä usein hakkuiden vähentämistä.
Pitkäaikainen tutkimus voi tuoda myös vastauksia kysymykseen siitä, näkyykö tamikon kasvattaminen tiheämpänä hiilensidonnan eduksi taimikon tulevaisuuden tuotto-odotuksissa.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuskoealalla Nastolassa on jo kolmessa vuodessa havaittu varhaisperkauksen aiheuttamaa muutosta alueen hiilitaseessa.
Hankkeen tavoitteena on ollut seurata koealataimikon muuttumista hiilen lähteestä hiilinieluksi. Lisäksi on tutkittu taimikossa tehdyn varhaisperkauksen lyhyen aikavälin vaikutuksia.
”Tutkimukselle sopivaa kohdetta etsittiin kissojen ja koirien kanssa.”
Hankkeen aikana on tarkasteltu kolmen melko samankaltaisen kuusentaimikon puustoon, muuhun kasvillisuuteen ja maaperään sitoutuneen hiilen määrä ja muutoksia.
Tutkimuksen kannalta otolliset kohteet ovat joskus kiven alla. Nastolassa sijaitseva taimikko löytyi Taimikonhoidon vaikutus kuusentaimikon hiilitaseeseen -hankkeen tutkimuskohteeksi lopulta ilmakuvia tutkimalla.
”Tutkimukselle sopivaa kohdetta etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Kyseinen kohde oli näissä oloissa paras”, tutkija ja hankkeen projektipäällikkö Karri Uotila Lukelta sanoo.
Täydellistä mittauskohdetta ei ole, mutta tällä kertaa se oli tutkimusmenetelmien kannalta sopivin. Taimikko on kyllin laaja ja avoin.
”Hiilen määrä vaihtelee myös vuorokaudenajan ja vuodenajan mukaan.”
Hiilitaseen jäljillä Luken kanssa on Ilmatieteen laitos. Nastolan koealueella on mitattu metsikkötason hiilitasetta muun muassa taimikossa sijaitsevalla mittaustornilla, joka mittaa jatkuvasti lähtevän ja sitoutuvan hiilidioksidin vuota.
Tornin keräämän tiedon avulla selvitetään hiilivuon ja hiilen nettovaihdon, eli yhteyttämisen ja hengityksen välistä erotusta.
Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Annalea Lohila kertoo, että myös maastopäivän monipäisen vierailijajoukon läsnäolo näkyy kerätyssä hiilidatassa.
”Hiilen määrä vaihtelee myös vuorokaudenajan ja vuodenajan mukaan.”
”Metsällä on muitakin arvoja, kuin pelkkä taloudellinen arvo.”
Koealueen metsät omistavan perikunnan edustaja Eija Taskinen on seurannut metsässä tapahtuvaa tutkimustyötä mielenkiinnolla.
”Yhteydenotto Lukelta tuli yllättäen, mutta vastasin heti myöntävästi. On hyvä, että näitä asioita tutkitaan”, Taskinen kertoo.
Tutkimustyö metsäpalstalla ei näy Taskisten arjessa. Hän pitää arvossa metsässään tehtävää yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti tärkeää tutkimustyötä.
”Metsällä on muitakin arvoja, kuin pelkkä taloudellinen arvo.”
Hankkeessa on saatu jo merkittäviä tuloksia perkauksen vaikutuksista.
Puuston kasvu kiihtyy heti perkauksen jälkeen, mutta samalla taimikon hiilensidonta kuitenkin vähenee hetkellisesti, koska perkauksessa poistetaan lehtipuita.
Kolmen vuoden mittaisen hankkeen loppu häämöttää vuoden lopussa. Uotila on tyytyväinen saatuihin alustaviin tuloksiin.
”Hankkeen aikana on voitu tutkia ja tarkastella kahdessa vuodessa tapahtunutta kasvua ja perkauksen aiheuttamaa muutosta hiilenpäästöissä. Selkeitä tuloksia on saatu, ei tässä siis tyhjän päälle jääty.”
Metsänhoidollisten toimenpiteiden vaikutus hiilensidontaan ei selviä parissa vuodessa. Nastolan taimikon muuttumista hiilen tuottajasta nieluksi ei erikoistutkija Jaana Luorasen mukaan nähdä hankkeen aikana.
”Optimaalinen tutkimusaika tämän kolmen vuoden lisäksi olisi noin 10–15 vuoden jakso. Siinä näkisimme taimikonhoitotoimien pidempiaikaiset vaikutukset laajemmin.” Karri Uotila
Myös Uotila korostaa pitkäaikaisseurannan merkitystä. Mahdollisessa seuraavassa kolmen vuoden tutkimusjaksossa tarkastelussa olisi toisen metsänhoidollisen toimen, taimikon harvennuksen, vaikutukset.
”Optimaalinen tutkimusaika tämän kolmen vuoden lisäksi olisi noin 10–15 vuoden jakso. Siinä näkisimme taimikonhoitotoimien pidempiaikaiset vaikutukset laajemmin.”
Pitkällä aikavälillä kerätty data auttaa muodostamaan erilaisia malleja ilmiöstä. Mallit taas mahdollistavat erilaisten skenaarioiden ja ennusteiden laatimisen.
Luken ja Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden mukaan arvio taimikoiden muuttumisesta hiilenlähteestä hiilinieluksi tapahtuisi noin kahdessakymmenessä vuodessa. Saatujen tutkimustulosten perusteella muutos voisi tapahtua jo aiemmin.
Hiilen lähde vai hiilinielu?
Hiilitaseella tarkoitetaan hiilivaraston muutosta vuositasolla.
Puuston kasvu ja karikkeen päätyminen maaperään lisäävät metsien hiilivarastoa.
Hakkuut ja puunkorjuu, puuston lahoaminen ja maahengitys pienentävät metsän hiilivarastoa.
Jos hiilitase on negatiivinen, on metsän hiilivarasto pienentynyt ja ilmakehään on vapautunut hiilidioksidia.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
