Suometsätalouskin auttaa ilmastoa – mutta ei aina

Tapio Oy:n vesiensuojelun asiantuntijan Samuli Joensuun mielestä suometsän vesitalousratkaisuissa pitää miettiä laajoja kokonaisuuksia. Kuva: Johannes Tervo

Suomen metsien puustoon sitoutuneesta hiilinielusta 47 prosenttia on Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan suometsissä. Sen vuoksi suometsien tuleva kasvu ja hakkuut ovat tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Helppoa reseptiä ilmastoviisaaseen suometsätalouteen ei kuitenkaan löytynyt, kun metsänomistajista koostuva MTK:n metsäjohtokunta retkeili Etelä-Pohjanmaan Lapualla suometsäkohteilla viime viikolla.

"Hiilimielessä tarkasteltuna turvekerrosten pitää säilyä. Paikassa, jossa sammalten kasvu jatkuu, metsätalous on ookoo", selitti yliopistonlehtori Kari Minkkinen Helsingin yliopistosta.

Tällaisia paikkoja ovat karut ja puustoiset varputurvekankaat, jotka puskevat mäntyä.

Sen sijaan rehevissä kuusivaltaisissa korvissa suometsätalous ei ole Minkkisen mukaan ilmaston kannalta kestävällä pohjalla.

Kunnostusojitukseen Minkkinen suhtautui kriittisesti, sillä lisäkuivatus aiheuttaa päästöjä ilmaan ja vesistöihin. Hänen mukaansa puusto huolehtii kuivatuksesta, jos ravinteita on riittävästi.

"Jos ei, paikka on liian karu metsätalouteen."

Luken Sompa -hankkeessa laaditussa suometsien hoito-ohjeessa kehotetaan kunnostamaan vain ne ojat, jotka ovat aivan välttämättömiä.

Tilastojen perusteella tähän suuntaan ollaan menossa, sillä tällä vuosikymmenellä kunnostusmäärät ovat jääneet jatkuvasti tavoitteista.

Kehitys huolestutti Tapio Oy:n vesiensuojelun asiantuntijaa Samuli Joensuuta. Hänen mielestään kunnostusojituksia tarvitaan eikä kuivatusta voida jättää vain puuston varaan.

"Täytyy miettiä kokonaisuutta. Esimerkiksi yhteishankkeissa on alueita, joissa valuma-alueen yläosassa olevan tilan maat tarvitsevat välttämättä kuivatusta. Ojia on perattava vesien johtamisen varmistamiseksi ja jottei aiheutuisi vettymishaittoja alapuolisille tiloille – vaikka alueella olisi haihduntaa varten riittävästi puustoa."

Nykyään kuivatuksen tarve ja merkitys eivät ole metsänomistajille itsestäänselvyyksiä, hän arvelee.

"Metsänomistajakunta on muuttunut. Silloin kun metsänomistajat olivat viljelijöitä, he tiesivät kuivatustarpeet peltopuolelta."