Avohakkuu vai peitteiseen metsänkasvatukseen tähtäävä hakkuu? Luke tutki myös puukauppatulon – lue mitä paljastui jurvalaisella leimikolla

"Hehtaarikohtainen kantorahatulo oli yläharvennetulla alalla 4 000 euroa ja poimintahakatuilla lohkoilla 5 300 euroa", Luonnonvarakeskus Luken tutkija, metsänhoitaja Pentti Niemistö kertoo. Kuva: Johannes Tervo

Pentti Niemistö esittelee 4,35 hehtaarin hakkuualaa Jurvassa.

"Tämä oli ojittamatonta nevapintaista suota vuoteen 1950", Luonnonvarakeskus Luken tutkija, metsänhoitaja Niemistö kertoo. Hänen kuulijakuntanaan on linja-autolastillinen metsäammattilaisia.

Viime maaliskuun hakkuussa alueelta korjattiin koivu-, kuusi- ja mäntytukkia sekä kuitupuuta. Avohakkuun sijasta korjuumenetelminä olivat yläharvennus ja poimintahakkuu. Lisäksi hakattiin yksi pienaukko.

"Verojen ja uudistamiskustannusten jälkeenkin metsänomistajan käteen olisi jäänyt avohakkuusta noin 1 200 euroa enemmän hehtaarilta kuin nyt toteutetussa peitteisen metsänkasvatuksen hakkuussa", Niemistö kertoo.

Hehtaarikohtainen tuotto olisi ollut 1 200 euroa isompi, vaikka metsänuudistaminen olisi teetetty ulkopuolisella.

"Tämä oli ojittamatonta nevapintaista suota vuoteen 1950", Pentti Niemistö esittelee leimikkoa. Kuulijakuntana on linja-autolastillinen metsäammattilaisia. Kuva: Johannes Tervo

Viime maaliskuun hakkuussa alueelta korjattiin koivu-, kuusi- ja mäntytukkia sekä kuitupuuta. Hakkuun tavoite oli päätehakkuun ja metsän uudistamisen välttäminen tai ainakin siirtäminen 20–40 vuodella. Kuva: Johannes Tervo

Puut ostanut yhtiö maksoi havutukeista 55 euroa kuutiometriltä, kuitupuukuution hinta oli 17,30 euroa. Metsänomistaja ansaitsi koko 4,35 hehtaarin leimikostaan lähes 22 000 euroa.

Avohakkuuvaihtoehdossa havutukin kuutiometrihinta olisi ollut 60 euroa, ja kuitupuusta metsänomistaja olisi saanut 18,30 euroa kuutiolta. Tuotto koko avohakatusta alasta olisi ollut 40 000 euroa.

Riihikuiva euronippu ei kuitenkaan kerro koko totuutta.

"Peitteisen metsänkasvatuksen hakkuun ansiosta metsänomistajalla on nyt erirakenteinen ja selvästi metsälain mukainen puusto, josta myös ilmasto ja vesistö kiittävät", Niemistö sanoo.

Alan hehtaarikohtainen puusto poimintahakkuun ja yläharvennuksen jälkeen on noin sata kuutiometriä.

"Jos metsänomistaja olisi valinnut avohakkuun ja metsänuudistamisen, hänellä olisi nyt 4,35 hehtaarin ojitusmätästetty aukko."

Lisäksi hänellä olisi edessään kuusen istutus sekä vähintään kaksi taimikonhoitoa, jotta taimet saataisiin pelastettua vatukosta ja koivuvesakosta, Niemistö sanoo.

Tutkimustietoa kertyi paljon. Korjuujälki ja syntyneet vauriot olivat myös mielenkiinnon kohteena. Poimintahakkuussa puut vaurioituivat enemmän kuin yläharvennuksessa. Kuva: Johannes Tervo

Leimikkoon hakattiin maaliskuussa yksi 30 x 50 metrin pienaukko, josta ei aiheutunut metsän uudistusvelvoitetta. Kuva: Johannes Tervo

Niemistö kertoo hakkuun yksityiskohdista. Leimikon paksuturpeisimpiin osiin oli kehittynyt erirakenteinen puusto, jota hallitsivat isot männyt ja hieskoivut.

"Niiden alla kasvoi elinvoimainen, hyvin vaihtelevan kokoinen kuusikko."

Näillä alueilla tehtiin poimintahakkuu: kaikki koivut ja valtaosa männyistä kaadettiin, kuusia varottiin ja harvennettiin tarvittaessa.

Yläharvennus otettiin käyttöön leimikon osissa, joissa pienet kuuset puuttuivat tai ne olivat huonokuntoisia.

Hakkuukonetta kuljettanut Jukka Koistinen sai ohjeeksi poistaa suuret päävaltapuut. Valtapuita pienemmät, elinvoimaiset havupuut hän jätti kasvamaan. Tähän leimikon osaan hakattiin myös pienaukko, jota harvennusalat ympäröivät.

Tällä lohkolla kuusi on valtapuuna, aluskasvillisuus saniaisineen on lähes lehtomaista. Kuva: Johannes Tervo

Tutkimustietoa leimikosta kerättiin paljon. Hakkuukertymä mitattiin totta kai, samoin kustannukset.

Todelliset hakkuukustannukset selvitettiin videoimalla eri hakkuutavat ja mittaamalla niihin kulunut aika.

Korjuujälki ja syntyneet vauriot olivat myös mielenkiinnon kohteena.

Poimintahakkuussa puut vaurioituivat enemmän kuin yläharvennuksessa. Osa eroista johtuu säästä: harvennuslohkot hakattiin pikkupakkasella, mutta ensimmäinen poimintalohko kireällä pakkasella ja viimeiset suojasäällä.

"Kireällä pakkasella kuusten latvat ja oksat katkesivat herkästi, lämpöasteilla tuli kuorivikoja", Niemistö sanoo.

Jurvan leimikko kertoo myös nevapintaisen suon muuttumisesta metsäksi.

Ensimmäinen laskuoja alueelle kaivettiin lapiotyönä vuonna 1950. Seuraavaksi tehtiin muutamia matalia metsäojia, jotka virtasivat laskuojaan. Taimettuminen alkoi nopeasti, alueelle kasvoi mäntyä ja hieskoivua.

"Vuonna 1962 traktorikaivurilla kaivettiin sarkaojia 50–60 metrin välein. 1980-luvun puolivälissä oli vuorossa voimakkaasti koivuttuneiden alueiden harvennus", Niemistö kertoo.

Kunnostusojituksen aika oli vuonna 2000. Ennen sitä alueen puustoa harvennettiin hakkuukoneella ojalinjoilta sekä ajourilta sarkojen keskeltä.

Alue lentolannoitettiin 1980-luvulla. Terveyslannoitus kalin puutteen vuoksi oli vuorossa 2013, rauta-PK levitettiin helikopterilla.