Voiko vapaaehtoinen toimija, kuten metsästäjä, mennä lakkoon?

Mikä motivoi SRVA-henkilöitä lähtemään pimeään ja sateiseen metsään tarvittaessa? Kuva: Lari Lievonen

Suurriistavirka-avusta tai petoyhdyshenkilöistä uutisia kirjoittaessani pohdiskelen usein sitä, ovatko metsästäjät jotenkin muita harrastusryhmiä enemmän velvollisia tekemään jotakin.

Virkamiehistö muistuttaa, että jos vapaaehtoiset srva-metsästäjät eivät tee omaa osuuttaan, riistaeläimet kärsivät, kaikkien metsästäjien maine menee ja metsästys vaikeutuu. Väitteet ovat osittain totta eikä vaihtoehtoa oikeastaan ole, sillä työn teettäminen rahapalkalla maksaisi yhteiskunnalle maltaita. Vapaaehtoisten tekemä työ on siis äärimmäisen tärkeää koko yhteiskunnan kannalta.

Samalla kuitenkin pyyteettömästi vuosikausia tehneitä ihmisiä tullaan syyllistäneeksi tekemättömästä työstä. Homma ei enää kaikille maistu, koska motivaatiota on nakerrettu monesta eri suunnasta, vaikutusmahdollisuudet on viety ja riskitkin ovat kasvaneet.

Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Katja Holmala kirjoitti Metsästäjä.fi-sivuilla, että Luken Tassu-järjestelmään tallennettujen havaintojen kertymä ja maantieteellinen sijainti viittaavat siihen, että useilla alueilla on ”lakkoilua” suurpetohavaintojen merkinnässä.

Lakko on vaikuttamisen tapa, jossa työntekijät yhteisellä päätöksellä poistuvat työpaikalta tai jättävät tekemättä työnsä. Niistähän meillä on kokemusta tältä keväältä. Vapaaehtoinen ei oikeastaan voi edes lakkoilla. Vapaaehtoisesti työskentelevää on mahdotonta pakottaa tai kiristää töihin. Suurriistavirka-apua antava riistanhoitoyhdistys on toki virallisesti viranomainen, jolla on velvollisuuksia, mutta jos vapaaehtoisia toimijoita ei yhdistyksessä enää ole, ei toimintaedellytyksiäkään ole.

Tilanteen erikoisuus selviää, jos sitä katsoo eri näkökulmasta. Jos verenluovuttajista on pulaa, lähetetäänkö aktiivisille verenluovuttajille viestiä, että nyt potilaat kärsivät teidän takianne. Tuskin. Sen sijaan verenluovutuspisteillä yritetään keksiä keinoja, jolla houkutella verenluovuttajia paikalle. Kun motiivit ja toimintamahdollisuudet kohtaavat, ovat vapaaehtoiset innostuneita ja sitoutuneita.

Ruotsissa vapaaehtoisten syitä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan on jopa tutkittu. Syitä ovat halu tehdä jotain konkreettista, antaa tukea ja apua toisille ihmisille, vaikuttaa yhteiskuntaan positiivisesti sekä kehittyä henkilönä tai oppia uutta. Vapaaehtoiset kokevat yleensä saavansa toiminnasta myös itselleen jotakin hyötyä, edes kannustusta tai arvostusta.

Vaikka suurella osalla srva-metsästäjistä on edelleen halua tai ainakin velvollisuudentuntoa auttaa, kilpailee ihmisten vapaa-ajankäytöstä moni muukin asia. Siksipä nyt olisi korkea aika syyllistämisen sijasta miettiä, miten vapaaehtoiset saadaan pidettyä toiminnassa mukana.