Lukijalta: Ranskasta mallia työttömyyden ja syrjäytymisen nujertamiseen
Ranskan nollatyöttömyyskokeilussa julkiset toimijat, yritykset ja erilaiset järjestöt luovat markkinaehtoisia työpaikkoja ja samalla vahvistavat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, kirjoittaa Ella Kärki. ”Työttömyydestä aiheutuvia passiivisia yhteiskunnallisia kustannuksia ohjataan suoraan työntekijän palkkakustannusten kattamiseen.”
Matkalla töihin. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenSuomi ”kilpailee” Espanjan kanssa kärkisijasta Euroopan maiden korkeimman työttömyysasteen sarjassa. Tilastokeskuksen mukaan 15–74-vuotiaita työttömiä oli kesäkuussa 297 000, noin 10,5 prosenttia. Työllisyystilanne on heikentynyt eniten 25–34-vuotiailla. Ruotsissa työttömyysaste on 9,9 prosenttia, Saksassa noin neljä prosenttia.
Ranskassa toteutetaan nollatyöttömyyskokeilua, jossa julkiset toimijat, yritykset ja erilaiset järjestöt toimivat yhdessä – ei pelkästään markkinaehtoisten työpaikkojen synnyttämiseksi, vaan alueen asukkaiden osallisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi, yhteisöllisen yhteiskunnallisen mallin kokeiluna.
Perusajatuksena on, että työstä ei ole pulaa. Tekemätöntä mutta hyödyllistä ja monipuolista työtä on paljon, kun lähtökohtana eivät ole pelkät nopeat tuotot. Kaikki voivat työllistyä, kunhan työt sovitetaan ihmisten kykyihin ja taitoihin. Rahastakaan ei ole pulaa, sillä työttömyys maksaa yhteisölle enemmän kuin työpaikkojen luominen.
Mallissa on ajatuksena myös rahoitusajattelun kääntäminen: työttömyydestä aiheutuvia passiivisia yhteiskunnallisia kustannuksia ohjataan suoraan työntekijän palkkakustannusten kattamiseen.
Meillekin malli sopisi jopa parannettuna versiona – niin, että työnhakijan ei tarvitsisi miettiä vaikkapa sitä, voiko menettääkö osaakaan työttömyyskorvauksestaan tehdessään vapaaehtoistyötä tai pientä tulonhankkimistoimintaa. Vajaatyökykyisenä ei tarvitsisi hakea lukuisia työpaikkoja kuukaudessa, vaikka työkyky ei siitä kasva ja työpaikkoja ei heruisi vuosikausien hakemisesta huolimatta.
Työttömyydestä aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia ohjataan työntekijän palkkakustannusten kattamiseen.
Olisiko tämä koko yhteiskuntaa ja yksilöitä vahvistava malli sellainen, että mikä tahansa toimeliaisuus, vaikka itsenäinen tulonhankkimistoiminta, hyväksyttäisiin sellaisenaan toiminnaksi, joka ei vähentäisi minimityöttömyysturvaa tai sosiaaliturvaa? Lisäisikö malli yritteliäisyyttä, yrittäjyyttä, osallisuutta ja toimeliaisuutta ja vähentäisikö samalla kustannuksia, syrjäytymistä ja harmaata taloutta?
Erityisen vaikeat ajat vaativat erityisen rohkeita ratkaisuja!
Ella Kärki
yrittäjä
Nurmes
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
