Lastenkirja metsästä lumoaa kuvituksellaan ja yllättää akateemisuudellaan
Metsän lumossa kerrotaan esimerkiksi, milloin puut tulivat maapallolle ja millaisia metsiä Suomessa ja maailmalla on.
Sinikka Piippo, Anu-Riikka Lampinen (kuv.): Metsän lumo. Lasten oma kirja puista, luonnosta ja vuodenajoista. 120 sivua. Sitruuna kustannus. Kuva: Marika Turtiainen, Sitruuna kustannus, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaIlahduin, kun kuulin, että lapsille on tehty oma kirja metsästä. Sinikka Piipon kirjoittamalle ja Anu-Riikka Lampisen kuvittamalle Metsän lumo -teokselle on varmasti tilausta.
Piippo aloittaa kertomalla, että puut olivat ennen suomalaisille pyhiä. Jokaisen talon pihalla oli iso puu, jota ei saanut vahingoittaa, jolta kysyttiin neuvoa ja jolle kerottiin surut. Puiden ja luonnon kunnioittaminen on ote, joka säilyy läpi yli satasivuisen kirjan.
Metsän lumossa kerrotaan esimerkiksi, milloin puut tulivat maapallolle, millaisia metsiä Suomessa ja maailmalla on, mitä puulajeja Suomessa kasvaa sekä kuinka korkeiksi ja vanhoiksi puut yltävät.
Lampisen herkullinen kuvitus tempaa heti mukaansa. Kuvituksessa käytetään Richard Scarryn kirjoista tuttua tapaa tekstata suoraan kuvien oheen, mitä niissä on: havu, lehti, varpu, kanto, vesa, kelo...
Metsään kuuluvat eläimet esitellään myös melko kattavasti ja oivaltaen: puun rakennetta päästään tutkimaan sillä varjolla, että sitä on jälttänyt työnsä tulokseen tyytyväiseltä näyttävä majava. Osa kirjasta on jaettu vuodenaikojen mukaan, mikä on toimiva ratkaisu.
Tekstistä löytyy eri tasoja, joten kirja sopii hyvin eri-ikäisille ja eri tarkoituksiin. Kuvituksen ansiosta sitä voi lukea pienellekin lapselle. Myös aikuinen nauttii, kun tarjolla on mielenkiintoisia ja yllättäviä faktoja. Luonnosta kiinnostunut ala- ja jopa yläkoululainenkin viihtynee sen parissa. Teos toimisi myös koulun metsäkokonaisuuden oppikirjana.
Valitettavasti tekstin akateeminen termiviidakko – putkisolut, yhteyttämistuotteet, perälliset silmut, kevätaspekti – häiritsee lukemista. Kun kyseessä on lastenkirja, vaikeita asioita olisi voinut konkretisoida kuvituksella ja osan jättää suosiolla biologian tunnille tai yliopistoon.
Paikoittaiselle vaikeaselkoisuudelle löytyy selitys, kun huomaan lukemisen jälkeen, että kirja on tarkoitettu tietokirjaksi, ja kirjoittaja on alan professori.
Tätä taustaa vasten tuntuu taas ihmeelliseltä, että kirja esittelee faktojen joukossa taikavarvun, jolla voi etsiä vesisuonia ja mitata maasäteilyä.
Oudohko on myös vuodenaikaosion kuvitusratkaisu, jossa sinänsä hienot, mutta samantyyppiset koivut kehystävät peräti 50:ntä sivua.
Lastenkirja metsästä on hieno ajatus, sillä yhä useampi lapsi Suomessa ei enää luontaisesti leiki tai käyskentele metsässä. Metsä voi jopa pelottaa.
Jos metsä ei tule tutuksi lapsena, ei sinne välttämättä halua aikuisenakaan. Euroopan metsäisimmässä maassa metsien tunteminen on kansalaistaito.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
