päivän punkti Ruistaranteessa
Suomessa on monta aliarvostettua asiaa. Yksi niistä on ruisleipä.
Kaikista maailman leivistä rukiista tehty leipä on parasta. Pahaksi onneksi kaikki eivät vain tiedä sitä vielä. Ruisleipä on maailmassa vielä vähemmistön nautinto.
Ruisleipä on niin hyvä elintarvike, että se voidaan huoletta julistaa terveysvaikutteiseksi elintarvikkeeksi. Ruis ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja sekä kakkostyypin diabetesta, muun muassa. Lisäksi se helpottaa painonhallintaa.
Okra-näyttelyssä puhuttiin rukiista oikein isosti.
Vaikka kysyntää on, Suomessa ei tuoteta ruista riittävästi. Osa ruisleivän rukiista on tuontiruista, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Rukiin pitäisi olla kotimaista ja lähellä tuotettua.
Hinta on tärkeä muttei ainoa asia. Tärkeätä on pitää laatu korkealla, mutta määrääkin pitää olla. Jos sato on iso, laatukin on yleensä kohdallaan.
Paneeli totesi, että Suomessa vallitsee ruisbuumi. Kun eräässä kaupungissa järjestettiin ruisleipäkurssi, järjestäjät varautuivat 40 osallistujaan. Ilmoittautumisia tuli 400.
Kaksi suomalaiskokkia käynnisti New Yorkissa leipomon, jonka päätuote on ruisleipä. Alku oli vaatimaton, mutta nyt leivät revitään käsistä. Ruisleivästä on tullut makutietoisen gourmet-eliitin kulttiruoka.
Suomalainen ruisleipä myy jopa toisessa ruisleipämaassa, Venäjällä. Fazerilla on Pietarissa iso leipomo. Vaikka venäläinen ruisleipä on lähellä suomalaista, makueroja löytyy. Silti myös suomalainen leipä menee kaupaksi.
Ruisleivällä on tulevaisuus edessään, jos näistä merkeistä voi jotain päätellä. Suomalaiset ovat palaamassa takaisin perusarvoihin, joihin kuuluu ruisleipä.
Yksi asia silti ihmetyttää.
Entisaikaan jokaisessa talossa oli oma ruisleipänsä. Ja jokainen niistä maistui vähän erilaiselta.
Mistähän se mahtaa johtua?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
