Lähiraaka-aineet sopivat suurkeittiöön
PARIKKALA (MT)
Lounastarjoilu hupenee vauhdilla, kun 80 hengen joukko perheitä kokoaa annoksia Oronmyllyn leirikeskuksessa Parikkalassa.
Tarjolla on muun muassa lampaanjauhelihapihvejä, salaattia, kukkakaaligratiinia ja savumuikkuja.
Ruoka maistuu, eikä tähteitä juuri jää.
Meneillään oleva avioliittoleiri lapsiperheille on yksi kesän monista tapahtumista Oronmyllyllä. Erilaisia ryhmiä majoittuu ja ruokailee Kansan Raamattuseuran omistamassa keskuksessa jatkuvasti.
Väkimäärät vaihtelevat 20 hengestä useaan sataan, ja keittiö on välillä kovilla erikokoisten joukkojen ravitsemisessa.
Silti tarjolla on usein lähialueen raaka-aineista valmistettua ruokaa. Tällä kertaa paikallisilta toimijoilta tulivat lampaanliha, kukkakaali, muikut ja salaatin tomaatit.
Viime talvena ruokapalvelun vastuulleen ottanut yrittäjä Elina Heiskanen aloitti lähituottajien kartoittamisen heti.
Ensin hän hankki paikallisesti muutamaa tuotetta, nyt jo huomattavasti enemmän.
Hän pitää luonnollisena sitä, että lähiruuan käyttöaste keittiössä voi vaihdella.
”Ei pidä takertua siihen, että kaiken pitäisi olla läheltä. Parista raaka-aineesta voi aloittaa ja etsiä vähitellen lisää.”
Jos lähiraaka-ainetta ei löydy, Heiskanen suosii kotimaista.
Hän myöntää, että lähellä tuotettujen raaka-aineiden käyttö vaatii viitseliäisyyttä sekä käyttäjältä että tuottajilta.
”Mutta keittiön koosta se ei ole kiinni, vaan asenteesta.”
Heiskanen on löytänyt pääosan raaka-aineen toimittajista itse.
Juurekset ja perunat tulevat Punkaharjulta. Leivistä osa leivotaan itse, osa tulee parikkalalaiselta leipomolta.
Marjoja saa lähiseudulta helposti. Osa tulee omasta puutarhasta ja osa lahjoituksina.
Lisäksi yrittäjä ostaa mahdollisuuksien mukaan paikallista lihaa. Välillä keittiön tarjontaan kuuluu myös EU:n nimisuojan saanut Puruveden muikku.
”Parikkalan seutu on otollinen paikka lähiraaka-aineiden käyttöön, oikea aarreaitta.”
Tuottajilta Heiskanen toivoo lisää aktiivisuutta keittiöiden suuntaan.
”Kannattaisi markkinoida enemmän, jotta tiedettäisiin, mitä kaikkea on saatavilla.”
Heiskanen kiinnostui lähiruuasta vuonna 1999 tehdessään opintojensa lopputyötä. Yrittäjyys Oronmyllyn ruokapalveluissa antoi mahdollisuuden toteuttaa ihannetta.
”Ajattelin, että jes. Tämä on paikka, jossa lähiraaka-aineita pääsee hyödyntämään.”
Leirikeskuksen johto on myös mieltynyt ajatukseen.
”Toivon, että lähiruuasta voisi tulla paikan valtti.”
Hän arvioi, että lähiraaka-aineiden käyttö maksaa hieman enemmän ja lisää hankintoihin liittyvää työtä. Korvauksena saa tyytyväiset asiakkaat.
”Ruokailijat selvästi ilahtuvat paikallisuudesta.”
Lähiraaka-aineiden käyttö perustuu Heiskasella ensisijaisesti laatuun ja arvoihin. Oman alueen elinkeinoelämän tukeminen tuo hyvän mielen.
”Haluan tehdä osani suomalaisen maaseudun elinvoimaisuuden hyväksi. Ruokien suunnittelussa lähden siitä, mitä itse haluaisin tällaisessa paikassa syödä.”
Luonnon helmassa sijaitsevalle Oronmyllylle tullaan eri puolilta Suomea, ja monet tapahtumista kestävät useita päiviä.
”Täällä levätään ja virkistäydytään. On tärkeää, että ruoka on yksi nautinnon lähde.”
”Läheltä tulevat perunat ja juurekset ovat aina ihanan tuoreita, ja kotimainen kala maistuu toisenlaiselta kuin ulkomainen. Puolivalmisteet ovat käteviä mutta maistuvat usein samalta ja vievät helposti ruokailut väärille urille.”
Hän on huolissaan esimerkiksi kouluruokailujen laadusta.
”Olisipa niissäkin mahdollista ajatella ruuan ravitsemuksellista koostumusta, ei vain kustannuksia.”
”Kouluruualla pitäisi jaksaa keskittyä, ja monelle ruokailu on päivän ainoa. Jo sillä perusteella pitäisi voida käyttää kotimaisia, laadukkaita raaka-aineita. Eivätkö maku, ekologisuus ja ravintorikkaus paina vaakakupissa yhtä paljon kuin raha?”
Lapsiperheiden avioliittoleirille osallistuneelle vantaalaiselle Välilän perheelle Oronmyllyn ruuat maistuivat.
”Hyvää perusruokaa, joka on maistunut sekä lapsille että aikuisille”, Jukka Välilä sanoo.
Pian neljä vuotta täyttävän Vilpun suosikki oli nakkikastike. Vanhemmat pitivät varsinkin kukkakaaligratiinista, jauhelihapihveistä ja kalakeitosta.
Oli myönteinen yllätys, että raaka-aineista iso osa tulee läheltä.
”Piiraista ja leivistä olin niin arvellutkin. Ja salaatista huomaa, ettei se ole pussista”, Lea Välilä sanoo.
Hän pani merkille myös, että jugurtti on luomua.
Omien rippikouluaikojen mielikuva leirikeskuksen ruuista muuttui Lea Välilän mukaan ratkaisevasti. ”Kaikki on ollut odotettua parempaa.”
TERHI TORIKKA
Olisipa
kouluissakin
mahdol-
lista
ajatella
ruuan
ravitsemuksel-
lista
koostumusta,
ei vain
kustannuksia.
Nykymuodossaan hankintalaki mahdollistaa
lähiruuan
käytön
julkisissa ammattikeitti-
öissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
