vierasyliö Lihan kulutus muuttumassasuositusten suuntaan

Tammikuussa julkaistuissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan punaisen lihan ja lihavalmisteiden syöntimääräksi enintään 500 grammaa viikossa. Lisäksi suositellaan vaalean lihan, kuten siipikarjanlihan, käyttöä punaisen lihan sijasta.

Eri tahojen tuottamat erilaisiin laskentaperusteisiin pohjautuvat tilastot punaisen lihan eli naudan, sian ja lampaan lihan kulutuksesta antavat jossain määrin vaihtelevan kuvan suomalaisten lihankulutuksesta.

Tähän muun muassa MTK otti kantaa 31.1. julkaistulla tiedotteellaan. Sen mukaan punaisen lihan keskimääräinen kulutus on jo lähellä suosituksia.

Täytyy kuitenkin muistaa, että keskimääräiseen kulutukseen perustuvat tilastot eivät kerro koko totuutta suomalaisten lihansyönnistä.

Keskiarvojen taakse jää kuluttajaryhmiä, joille lihansyöntiä koskevat suositukset ovat tarpeen. Siksi kuluttajien pohtiessa omaa lihansyöntiään käyttökelpoisena mittarina voidaan pitää oman jääkaapin sisältöä ja sitä, miten eri lihatuotteiden ja -valmisteiden kulutus jakautuu perheenjäsenten kesken.

Lisäksi kodin ulkopuolinen ruokailu on merkittävä osa monen suomalaisen lihansyöntiä.

Selvitimme viime vuonna suomalaista aikuisväestöä edustavassa kyselyssä, kuinka usein naudan- ja sianlihaa käytettiin viikon aikana. Vastausten perusteella punaista lihaa käyttää vähintään viitenä päivänä viikossa melko harva, noin seitsemän prosenttia suomalaisista.

Sen sijaan makkaroita ja lihavalmisteita syödään useammin, sillä joka kuudes ilmoitti syövänsä niitä päivittäin tai lähes päivittäin.

Tulosten perusteella voidaan olettaa, että on olemassa kuluttajaryhmiä, jotka käyttävät lihavalmisteita ja punaista lihaa yli puoli kiloa viikossa ja joiden terveyttä käytön vähentäminen todennäköisesti edistäisi. Näyttää siltä, että näitä suurkuluttajaryhmiä on enemmän miesten ja iäkkäämpien kuluttajien kuin naisten ja nuorempien keskuudessa.

Miten uudet suositukset sitten suhteutuvat nykyisiin lihan ja sitä korvaavien proteiininlähteiden kulutustapoihin ja -trendeihin?

Edellä mainitussa tutkimuksessa selvitimme myös eri lihalaatujen, kalan, kasvisten ja erityisesti palkokasvien kulutusaikomuksia.

Yli kaksi kolmesta vastaajasta

aikoi pitää naudan- ja sianlihan käyttönsä ennallaan, lähes joka

viides aikoi vähentää sitä ja

joka kymmenes ei syönyt sian- tai naudanlihaa lainkaan. Vain muutama prosentti aikoi lisätä punaisen lihan käyttöä, kun sen sijaan broileria aikoi syödä entistä enemmän noin joka kymmenes vastaaja.

Kyselyn perusteella punaisen lihan kulutus olisi vähitellen pienentymässä ja siltä osin siirtymässä kohti ravitsemussuositusten viitoittamaa tietä. Tosin on muistettava, etteivät ruokatottumuksia koskevat hyvät aikomukset aina toteudu käytännössä.

Arkiset ruokavalinnat muotoutuvat usein synteesinä koko perheen toiveista, ja makumieltymykset, tottumukset ja perinteet muuttuvat hitaasti. Silti kysely kertoo siitä, että osa suomalaisista on jo nyt taipuvaisia ajattelemaan, että punaisen lihan syömistä olisi hyvä vähentää.

Punaista lihaa koskevien ohjeiden lisäksi ravitsemussuosituksissa suositellaan, että suomalaiset korvaisivat punaista lihaa siipikarjan lihalla sekä lisäisivät kalan sekä kasvikunnan tuotteiden, kuten kasvisten ja palkokasvien eli herneiden, papujen ja linssien käyttöä.

Kyselyssämme kalan ja kasvisten käyttöä aikoikin lisätä

jopa yli kolmannes vastaajista ja papujen käyttöäkin joka kuudes. Suositusten toteutumista vastaan puhuu kuitenkin se, että yli joka neljäs vastaaja ei käyttänyt eikä aikonut jatkossakaan syödä papuja, ja lähes puolet ei aikonut ryhtyä syömään linssejä.

Monet käytännön asiat hankaloittavatkin papujen syönnin yleistymistä.

Tulokset kertovat, etteivät useimmat suomalaiset ole tottuneet papujen syöntiin eivätkä kovin hyvin tunne papuruokien reseptejä. Lähes puolet naisista mutta alle viidennes miehistä katsoi, että lihan tai kalan voisi

korvata pavuilla. Siinä missä neljä viidestä vastaajasta piti naudanlihaa hyvänmakuisena, papujen mausta piti alle kolmannes.

Myös lihan ja papujen ympäristövaikutuksista näyttää vallitsevan epätietoisuutta.

Vaikka noin puolet piti papuja ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona kuin lihaa ja lähes yhtä moni uskoi, että lihan korvaaminen pavuilla hidastaisi ilmastonmuutosta, peräti neljä kymmenestä vastaajasta ei halunnut tai osannut ottaa näihin asioihin kantaa.

Lihateollisuuden toimialaraportissa ennakoidaan, että ravitsemussuositukset tulevat vaikuttamaan etenkin punaisen lihan kysyntään. Miten teollisuus voisi sitten toimillaan edistää terveyttä edelleen?

Elintarviketeollisuudessa olisi hyvä suhtautua toimintaympäristössä meneillään olevaan muutokseen proaktiivisesti eli ennakoimalla tulevaa kehitystä. Tarvitaan lisää lihaa korvaavia vaihtoehtoja ja kotimaisia palkokasveja raaka-aineena hyödyntäviä elintarvikkeita, jotka myös maistuvat hyvältä.

Yksi tie tottumusten muuttamiseen ovat niin sanotut funktionaaliset lihatuotteet. Niitä kehittävän teollisuuden tavoitteena on parantaa lihatuotteiden terveellisyyttä muun muassa vähentämällä tyydyttyneen rasvan määrää ja lisäämällä tuotteisiin esimerkiksi palkokasveista saatavia kasviproteiineja.

On ilmeistä, että monet kuluttajat – joskaan eivät varmasti kaikki – toivottaisivat tällaiset uudet tuotteet tervetulleiksi.

Vähittäiset ja pienet siirtymät, jotka eivät vaadi suuria muutoksia arjen tottumuksiin, olisivat kuluttajille vaivattomin tie muuttaa ruokatottumuksia terveellisempään suuntaan.

TERHI LATVALA

MARI NIVA

Latvala on MTT Taloustutkimuksen

erikoistutkija ja Niva Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija.

Avaa artikkelin PDF